Lammasmaailma

Lampaiden terveydenhuolto

Hyvä tapa toimia johtaa Lammasmaailman myöntämään laatumerkkiin. Laatumerkki on osoitus hyvästä laadunhallinnasta. Se kertoo lampurille ja hänen asiakkailleen, että karitsakasvatuksessa on otettu huomioon eläinten terveys ja hyvinvointi. Tuotanto on kestävällä pohjalla ja vastuullista.

Laadunvarmistuksessa tunnistetaan vaarat ja keskitytään niiden torjuntaan valituissa laatupisteissä. Näitä hallitsemalla voidaan eläinten terveyttä ja hyvinvointia varmistaa ennalta. Kun laatupisteissä todetaan poikkeamia, niihin reagoidaan korjaavin toimenpitein ennen kuin tuotanto ehtii häiriintyä merkittävästi.

Lammasterveys 2020 -ohjelma                             Kelpolammas-laatumerkki

Lammasterveys 2020 -ohjelma keskittyy alla kuvattujen vaarojen tunnistamiseen ja riskien hallintaan. Klikkaa otsikoita lukeaksesi lisää.

Teurasruhoissa tavoitellaan laatua

Vaara: Yli-ikäiset, alipainoiset, rasvoittuneet, rasittuneet tai likaiset eläimet ovat laatuvirheitä ja aiheuttavat tuotantotappioita.

Ehkäisy: Tulokset paranevat, kun laatua mitataan ja sille asetetaan tavoitteita. Kannattavan tuotannon vähimmäistavoitteina voidaan pitää teuraskaritsoiden min. 18 kg teuraspainoa alle 8 kuukauden iässä, EUROP-luokkaa O tai parempi ja rasvaluokkaa 2. Asetetun kasvutavoitteen seuraaminen edellyttää säännöllisiä punnituksia. Stressin vähentämiseksi on teuraat erotettava omaksi ryhmäkseen jo kuljetusta edeltävänä päivänä. Niille on tarjottava riittävästi juomavettä. Teurastushygienia paranee, jos karitsoiden mahanalustat on keritty lantiosta kaulaan asti.

Pässit valmistetaan astutuskauteen

Vaara: Pässi on astutuskaudella lampolan tärkein eläin. Jos se ei silloin toimi, ei ole enää korjaavaa toimenpidettä.

Ehkäisy: Oikea aika pässin astumisterveyden varmistamiseen on kaksi kuukautta ennen sesonkia. On tarkistettava kivekset ja siitin, ravitsemustila ja hampaat, raajat ja sorkat. Ostoeläimet on hankittava niin ajoissa, että ne ehtivät rauhassa sopeutua uuden lampolan olosuhteisiin ja taudinaiheuttajiin.

Uuhet ruokitaan oikein

Vaara: Suomenlammasuuhen monisikiötiineydet ja imetysaika edellyttävät hyvää ruokinnan suunnittelua. Onnistunut ruokinta varmistaa myös uuhien ja karitsoiden hyvinvointia. Laihat eläimet eivät pysty ravitsemaan sikiöitään eivätkä imettämään karitsoitaan riittävästi. Lihavuus ja laihuus heikentävät kiimoja ja altistavat raskausmyrkytykselle tiineyden loppuvaiheessa. Suomenlampaan liian myöhään aloitettu kunnostus voi helposti johtaa haitallisen suuriin vuonueisiin. Suuret painovaihtelut tuotantokierron aikana rasittavat uuhen elimistöä.

Ehkäisy: Tuotantovaiheen mukainen ruokinta onnistuu parhaiten, kun
– uuhet kuntoluokitetaan säännöllisesti
– uuhille tehdään tiineystarkastus ja sikiölaskenta 50-70 vuorokauden tiineydessä
– rehun tuotantovaikutus ja säilönnällinen laatu analysoidaan
– lopputiineille uuhille laaditaan ruokintasuunnitelma, joka perustuu uuhien ikään, elopainoon, kuntoluokkaan, tiineysvaiheeseen, sikiöiden määrään, parhaan säilörehusadon rehuarvoihin ja täydennysrehujen koostumukseen
– korkeatuottoisimpien uuhien riittävä energiansaanti todetaan seerumista tehtävällä ketoaineiden mittauksella neljä viikkoa ennen karitsointia; tarvittaessa ruokintaa korjataan

Lampolaolosuhteet katselmoidaan

Vaara: Eläinten ja hoitajien hyvinvointi voi vaarantua liian kosteassa, ahtaassa ja työvaltaisessa tilassa.

Ehkäisy: Huolehditaan vaatimusten mukaisista pinta-aloista. Karsinarakenteiden on oltava muunneltavissa ruokintaryhmien mukaisesti. Juomaveden riittävän annostelun on tapahduttava helposti, yleensä juoma-automaateista. Kuivituksen tulee riittää koko sisäruokintakaudeksi.

Pikkukaritsoiden ravinnonsaantia valvotaan

Vaara: Alipainoiset pikkukaritsat kylmettyvät helposti. Epähygienia aiheuttaa kuolleisuutta. Uuhen riittämätön maidontuotanto hidastaa kasvua.

Ehkäisy: Karitsoiden kasvua ja kuolleisuutta seurataan. Hyvät tunnusluvut kuvaavat mm. sitä, että uuhen ruokinnassa on onnistuttu. Vastasyntyneiden valvonta onnistuu parhaiten, kun uuhet pidetään karitsointikarsinassa 2-4 (5) päivää karitsoinnista. Pikkukaritsoiden hygieniaa, lämpöä ja maidonsaantia valvotaan tarkasti aina 1-2 viikon ikään asti. Valvontatyö ja uuhien tarkka ruokinta onnistuvat, kun uuhia karitsoineen ei hoideta liian suurissa ryhmissä.

Sisäloistorjunta on suunnitelmallista

Vaara: Voimakkaat sisäloistartunnat aiheuttavat suuria kasvutappioita. Väärin annetut tai peräti turhat lääkitykset häiritsevät eläinten immuniteetin kehittymistä ja lisäävät lääkeresistenssin riskiä.

Ehkäisy: Lampolan tartuntatason ja laidunten loiskuormituksen selvittäminen edellyttävät kohdennettua, oikein ajoitettua näytteenottoa. Pitkäjänteinen loistorjunta vaatii suunnitelman, jota varten on arvioitava nykyiset laiduntamiskäytännöt ja muut eläinten hoitokäytännöt loistartuntojen ehkäisyn kannalta. Suunnitelman tulee sisältää myös loistorjunnan onnistumisen seuranta ja sitä on päivitettävä vuosittain.

Akuutit/tarttuvat taudit ehkäistään ennalta

Vaara: Lampolaan päätyneet uudet taudinaiheuttajat ja herkässä tuotantovaiheessa olevien eläinten hoito- ja ruokintavirheet voivat aiheuttaa huomattavaa, äkillistä sairastuvuuden lisääntymistä. Hyvin nopeasti eteneviä tauteja voivat olla mm. listerioosi, akuutti utaretulehdus, karitsoiden akuutti suolistomyrkytys (klostridioosi), kokkidioosi-ripuli, karitsointihalvaus (hypokalsemia) ja tiineysmyrkytys. Kuolleisuus nousee, vaikka eläimiä ehdittäisiinkin lääkitä.

Ehkäisy: Ennaltaehkäisy perustuu huolelliseen diagnoosiin ja taudille altistavien tekijöiden poistamiseen lampolasta tai vähentämiseen merkityksettömälle tasolle. Myös tautisuojaus on suunniteltava; tärkeimpiä käytännön toimia ovat ostoeläinten karanteeni ja vierailijoille tarjottava suojavaatetus. Lue ohje: Ostoeläinten karanteeni ja sopeutus