Tavoite: Uuhet, joilla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue.

Hyvät käytännöt: Tuotantouuhet valitaan huolella vähintään kaksi kuukautta ennen astutusten alkua. Sopivat uuhet ovat terveitä ja rakenteeltaan kestäviä. Niillä ja niiden emillä on hyvät emo-ominaisuudet. Utare tunnustellaan huolellisesti vieroituksen yhteydessä ja tarvittaessa uudelleen muutaman viikon välein. Uuhet kunnostetaan hyvissä ajoin ennen astutuskautta. Tavoitteena on kuntoluokka 3-3,5 noin kolme viikkoa ennen astutuskauden alkua.

Mittarit: Optimaalisessa kuntoluokassa olevien uuhien osuus kolme viikkoa ennen astutuskauden alkua. Astutettavilla uuhilla ei utare- , jalka- tai hammasvikoja.

Tukitoiminnat: Uuhien kuntoluokittaminen 3-6 viikon välein.

Tavoite: Tiiviit, noin neljän viikon karitsointijaksot.

Hyvät käytännöt: Liki kaikki uuhet on mahdollista saada kantaviksi neljässä viikossa. Lyhyt astutusaika johtaa tiiviiseen karitsointijaksoon, mikä keventää karitsointien valvontaa. Saman ikäisten karitsoiden hoitaminen on helpompaa ja tautiriskit nuorimpien karitsoiden osalta vähäisempiä. Kiimojen synkronointiin voi käyttää tilanteesta riippuen leikattuja ns. teaser-pässejä tai pässiefektiä. Aikuiselle suomenlammaspässille sopiva uuhimäärä on noin 50 uuhta. Rotujen välillä on eroja.

Mittarit: Suunnitellussa astutusajassa pysyminen. Tiinehtyvyys.

Tukitoiminnat: Ostoeläinten 4-6 viikon karanteeni ja sopeutus lampolan olosuhteisiin. Pässien kunnon tarkastus kaksi kuukautta ennen astutuskauden alkua; kuntoluokka, hampaat, raajat, sorkat ja liikkeet, nuorilta pässeiltä kivekset ja siitin.

Tavoite: Lisätä edellytyksiä uuhien jakamiseksi ruokintaryhmiin. Helpottaa karitsointien valvontaa. Löytää tyhjäksi jääneet uuhet aikaisessa vaiheessa. Tarkistaa uuhien terveys.

Hyvät käytännöt: Tiineysultrauksen paras hetki ajoittuu siihen ajankohtaan, jolloin mahdollisimman suurella osalla uuhista tiineys on kestänyt noin 50-70 vuorokautta. Sikiölaskennan tarkkuus edellyttää edelleen, että uuhet ovat ennen tutkimusta olleet ilman rehua vähintään puoli vuorokautta. Tutkimus mahdollistaa myös karitsointiajankohdan arvioimisen. Jos käytössä on ränni, jossa uuhet ovat tottuneet kulkemaan, tutkimus tapahtuu entistä sujuvammin. Uuhet myös kuntoluokitetaan ja niiden utare tarkastetaan kroonisten tulehduksellisten muutosten varalta.

Mittarit: Sikiölaskennan käyttö. Karitsointien ajoittuminen alku- tai loppupäähän karitsointiaikaa tiedossa.

Tavoite: Uuhien ruokinta on suunniteltu ja toteutettu niin, että varmistetaan karitsoiden hyvät syntymäpainot ja uuhien riittävä maidontuotantokyky.

Hyvät käytännöt: Uuhet jaetaan ruokintaryhmiin. Ryhmittely voi tarkimmillaan perustua eläinten ikään ja painoon, kuntoluokkiin ja sikiömääriin. Ryhmittely helpottaa eläinten rehunkulutuksen ja terveyden tarkkailua. Erityistarkkailtavia uuhia ovat mm. laihat ja yli kolmea sikiötä kantavat uuhet. Nopeita ruokinta- tai olosuhdemuutoksia on vältettävä akuuttien sairauksien ehkäisemiseksi. Mikäli sää- ja lampolaolosuhteet mahdollistavat, tiine uuhi keritään 1-3 kuukautta ennen laskettua karitsointia.

Mittarit: Tunnutusvaiheen mukaista ruokintaohjelmaa toteutetaan. Optimaalisessa kuntoluokassa olevien uuhien osuus. Karitsoiden syntymäpainot.

Tukitoiminnot: Uuhien kuntoluokittaminen 3-6 viikon välein. Parhaimman säilörehuerän rehuanalyysi. Ruokintasuunnitelma.

Tavoite: Hyvin kasvavat ja tasakokoiset karitsat, joilla hyvät edellytykset kehittyä märehtijöiksi ja hyvä vastustuskyky.

Hyvät käytännöt: Huolellisella karitsointien valvonnalla synnytysavun tarve havaitaan ajoissa ja pienimpien karitsoiden hypotermia ehkäistään. Lisäksi valvonta varmistaa, että karitsat ja uuhi leimautuvat toisiinsa ja kaikki karitsat saavat riittävästi ternimaitoa. Imetysajan ruokintaohjelma ja oikein toteutetut ensimmäisten viikkojen ”lastentarhaolosuhteet” varmistavat emän ja karitsoiden terveyttä ja tasaista kasvua.

Mittarit: Karitsakuolleisuus neljänteen elinpäivään mennessä. Karitsoiden 6 viikon painot. Lampolan loistartunnan taso selvitetty uuhista keväällä otetuilla näytteillä.

Tukitoiminnat: Karitsointiajan olosuhteissa on otettu huomioon tilantarve (karitsointikarsinat, uuhien ja karitsoiden ryhmittelyt, karitsakammarit), vedenjakelu ja riittävä hyvälaatuinen kuivitus.

Tavoite: Tasaisesti kasvavat terveet pässikaritsat, joilla alhainen loistautien riski ja hyvä vastustuskyky.

Hyvät käytännöt: Stressin minimoimiseksi pyritään siihen, etteivät vieroitus ja ympäristön muutos ajoitu karitsoilla samaan hetkeen. Vieroitetut karitsat siirretään puhtaalle, vuoden laiduntamatta olleelle laitumelle. Juoma- ja ruokintapisteiden ympäristöt pidetään kuivina. Vältetään kaikkein voimakkaimpia laitumia ja nopeita rehumuutoksia, millä ehkäistään ruuansulatuskanavan häiriöitä. Arvioidaan klostridi-rokotuksen tarve. Varataan aikaa nuorimpien eläinten hyvinvoinnin tarkkailuun. Aikuinen pässi karitsoiden joukossa rauhoittaa ja opettaa laidunnusta.

Mittarit: Karitsoiden 16 viikon paino. Vähintään kahdet oikeaan aikaan otetut karitsanäytteet. Tilalla ajantasainen loistorjuntasuunnitelma.

Tukitoiminnat: Ajantasainen laidunnussuunnitelma, jossa konkreettiset ohjeet laidunkiertoon sekä sisäloisongelmien ja lääkitystarpeen minimoimiseen.

Tavoite: Tasaisesti kasvavat terveet uuhikaritsat, joilla alhainen loistautien riski. Terveet ja hyväkuntoiset uuhet.

Hyvät käytännöt: Uuhet ja karitsat laiduntavat 3-4 ensimmäistä viikkoa puhtaalla, vuoden laiduntamatta olleella laitumella. Karitsoita punnitaan 3-4 viikon välein. Vieroituskäytäntöjä on useita; aina kuitenkin tavoitteena uuhien hyvä utareterveys ja karitsoiden olosuhdemuutosten minimointi. Utareterveyttä seurataan aktiivisesti vieroituksen jälkeen.

Mittarit: Karitsoiden 16 viikon paino. Vähintään kahdet oikeaan aikaan otetut karitsanäytteet. Tilalla ajantasainen loistorjuntasuunnitelma. Optimaalisessa kuntoluokassa olevien uuhien osuus.

Tukitoiminnat: Ajantasainen laidunnussuunnitelma, jossa konkreettiset ohjeet laidunkiertoon sekä sisäloisongelmien ja lääkitystarpeen minimoimiseen.