Pidetään lampaiden resistentit sisäloiset poissa Suomesta – jokainen voi vaikuttaa
Julkaistu tiistaina 6. marraskuuta 2018
Vastuullisen lammastalouden kulmakiviä on pitkäjänteinen loistorjunta, millä osaltaan varmistetaan eläinten terveys ja hyvinvointi sekä karitsoiden hyvä kasvu. Ja näitä kautta tuotannon kannattavuus. Loistorjunta ratkaistaan laitumella. Hyvää laidunhygieniaa ylläpidetään huolellisella laidunten käytön suunnittelulla – laidunnussuunnitelmalla.
Silloin, kun lampaita joudutaan lääkitsemään loisten varalta, hoidon pitää perustua diagnostisoituun tarpeeseen ja lääkitsemisessä pitää noudattaa hyviä käytäntöjä. Näillä toimin ehkäistään loislääkeresistenssin syntymistä. Väärällä hetkellä ja virheellisesti toteutettujen lääkitysten teho jää muutenkin lyhytaikaiseksi, ja pian samoja karitsoita joudutaan lääkitsemään uudelleen.
Resistenssiä voi myös tuoda. Eläinten tuontimaiden ja tuontitilojen osalta pitää olla äärimmäisen kriittinen. Resistentit loiskannat ovat todellinen uhka suomalaisen lammastalouden toimintaedellytyksille ja kannattavuudelle.
Laidunnussuunnitelma räätälöidään yksittäisen lammastilan tarpeisiin ja realistisiin mahdollisuuksiin parantaa laidunhygieniaa askel askeleelta. Suunnitelman tavoitteena on vähentää muutamassa vuodessa laidunten loiskuormitusta sellaiselle tasolle, etteivät loistartunnat ylitä missään vaiheessa eläinten vastustuskykyä ja aiheuta kasvutappiota ja ripulia. Samalla tarve loislääkityksiin vähenee ratkaisevasti.
Yksityiskohtaisen laidunnussuunnitelman laatimiseksi tarvitaan jäsenneltyä tietoa menneestä ja tulevasta tuotannosta. Tietoa tarvitaan niin eläinmääristä ja karitsointien ajankohdista kuin viljeltyjen laidunten määristä, lohkojen viljelykierron vaiheesta ja laidunnushistoriasta sekä käytettävissä olevista muista laidunaloista kuten luonnonlaitumista ja maisemanhoitokohteista. Suunnitelman laatimista hyödyttävät paljon myös muistiinpanot aiempien kesien ripulihavainnoista ja säännöllisesti tutkitut edustavasti otetut papananäytteet.
Laidunnussuunnitelman tärkein yksittäinen tavoite on varmistaa karitsoille vuosittain puhdas, vuoden laiduntamatta ollut laidun ainakin ensimmäiseksi 4 viikoksi. Myös ensilaidunta seuraavien laidunten tulee olla loiskuormitukseltaan mahdollisimman alhaisia, jotta karitsoiden vastustuskyky saa aikaa kehittyä eivätkä tartunnat johda sairastumisiin. Erityisen herkkiä karitsat ovat tartunnoille pian vieroituksen jälkeen, jolloin sopiva laidun niille on esim. odelmikko. Suunnitelmaa toteutettaessa on lisäksi otettava huomioon, että laitumenvaihdot tehdään ajallaan – ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Sääolosuhteet huomioon ottaen. Syötävää pitää olla koko ajan tarjolla riittävästi, mutta esim. liian pitkäksi ehtineen nurmen karitsat herkästi tallovat, minkä jälkeen se jää syömättä.
Laidunkausi ja rehunteko ovat lampurille kiireistä aikaa. Muistettavaa ja tehtävää on tavattomasti. Siksi laiduntaminen on hyvä suunnitella mahdollisimman tarkasti jo talvella. Laidunnussuunnitelma on lampurin lukujärjestys. Kun se on huolellisesti laadittu, sitä on helppo noudattaa, eivätkä loistartuntojen aiheuttama huonokasvuisuus tai ripulit pääse yllättämään. Tämä varmistetaan myös säännöllisillä, oikein ajoitetuilla ja edustavasti otetuilla papananäytteillä.