Muutos parempaan sisäloistorjuntaan on jokaiselle mahdollinen!
Julkaistu torstaina 9. tammikuuta 2025
Olemme nimenneet vuoden 2025 sisäloistorjunnan teemavuodeksi: ”Paljon voitettavaa!”
Pitkäjänteinen sisäloistorjunta kuuluu jokaiseen lampolaan, sillä loistaudit ovat merkittävin yksittäinen eläinten hyvinvointia ja lammastuotannon kannattavuutta heikentävä ongelma. Ongelma on ratkaistavissa ja voitettavaa on paljon. Törmäämme kuitenkin harmittavan usein sellaisiin laidunnuskäytäntöihin, jotka eivät mahdollista sisäloistautien ennaltaehkäisyä, ja karitsat sairastuvat vuosi vuoden jälkeen.
Sisäloistorjuntaan liittyy lampurilla kaksi isoa haastetta ylitse muiden; ongelman tunnistaminen ja ongelman tunnustaminen. Ilman näitä ei välttämätöntä muutosta parempaan voi tapahtua.
Ongelman tunnistamista auttavat oikeaan aikaan ja oikeasta eläinryhmästä otetut papananäytteet. Tällaisia ovat uuhista huhtikuussa otettavat uuhinäytteet, mutta ne eivät riitä. Myös karitsaryhmistä on otettava näytteitä, 1-3 kertaa laidunkauden aikana. Kasvutappioiden tunnistamista ennen ripulioireita auttaa karitsoiden säännöllinen punnitseminen.
Ongelman tunnustaminen tarkoittaa sitä, että ymmärretään loistartuntojen sairastuttavan karitsoita vakavasti ja heikentävän niiden hyvinvointia. Eläinten ruuansulatuskanava vaurioituu pitkäaikaisesti. Vauriot ja eläinten sairaudenoireet ovat seurausta niin loisten aiheuttamasta tulehdusreaktiosta kuin elimistön immuunipuolustusjärjestelmän aiheuttamasta tahattomasta tuhosta omille kudoksilleen. Kuume, syömättömyys ja apatia ilmenevät uusien tutkimusten mukaan karitsoiden vähäisempänä liikkumisena laitumella. Karitsoiden kasvu hidastuu tai pysähtyy kauan ennen ripulioireita. Aivan liian usein tilanne kuitenkin tarkistetaan papananäyttein vasta siinä vaiheessa, kun karitsat jo ripuloivat. Laitumilta saadut loiset vaivaavat karitsoita vielä silloinkin, kun ne on siirretty sisäruokintaan.
Lampaiden sisäloistauteja voi kutsua ihmisen itsensä aiheuttamaksi ongelmaksi. Niinpä myös ongelman lieventäminen ja eläinten hyvinvoinnin turvaaminen ovat ihmisen vastuulla. Eläinten hoitajan on pyrittävä kohti parhaita käytäntöjä. Sisäloislääkkeet eivät ole kestävä ratkaisu, mutta niitä voi hyödyntää osana strategista taudin vastustamista. Niiden väärällä käytöllä puolestaan saadaan vain aikaan lisää ongelmia, kun aiemmin hyödylliset lääkkeet menettävät tehoaan resistenssin kehittymisen seurauksena. Loislääkeresistenssi heikentää koko lammastalouden kannattavuutta.
Kestävin parannus tilanteeseen löytyy mahdollisimman hyvän tasapainon järjestämisessä laiduntavien eläinten ja niitä laitumilla uhkaavien tartuntakykyisten toukkien välillä. Tällaisen saavuttamiseen on keinoja. Jokaiselta lammastilalta löytyy huonoja käytäntöjä, joista olisi päästävä eroon ja hyviä käytäntöjä, joita tulisi entisestään vahvistaa. Haasteita aiheuttavat mm. suuri lampaiden määrä suhteessa laitumien pinta-alaan, lohkojen lyhyet lepojaksot ja uudet, eläinten siirtojen yhteydessä tiloille kulkeutuvat loislajit.
Selkeä parannus laidunhygieniaan on saatavissa kokonaisvaltaisella suunnitelmalla, terveydenhuollon (TH) laidunnussuunnitelmalla. Sellaisen tavoitteena tulee olla karitsoiden saamien tartuntojen lykkääminen mahdollisimman myöhäiseen ikään tai niiden ehkäiseminen peräti kokonaan, sekä loistilanteen ennakoiva seuraaminen papananäyttein. Lisäksi on turvattava laidunten pitkäaikainen tuotto. Kun toimitaan näin, karitsoiden kasvu ja hyvinvointi paranevat vuosi vuodelta. Kun asettaa tämän omalla tilallaan tavoitteeksi, alkaa huomaamattaan löytää nykytilanteeseen vaihtoehtoisia toimintamalleja. Ratkaisuja on arvioitava eri näkökulmista ja tehtävä sen jälkeen valintoja ammattilaisen avustuksella.
Lue lisää laidunnussuunnitelma-TH:sta.