Arkisto kirjoittajalle
Karitsointi – apua !
Julkaistu lauantaina 19. maaliskuuta 2016
Milloin puuttua synnytykseen, miten ehkäistä ongelmia ?
Uuhen kantoaika vaihtelee yllättävän paljon. Normaalivaihtelu on 145-155 vuorokautta, mutta lienee tilakohtaisesti pienempi. Karitsointien valvoja hyötyy huomattavasti, jos hänellä on edes tieto siitä, milloin uuhi on tullut kantavaksi. Tässä auttaa, jos astutusaikana värjää pässin rinnan eri väreillä esim. eri viikkoina. Arvokasta lisätietoa saa sellaisella tiineysultrauksella, jossa lasketaan sikiömäärät ja arvioidaan tiineyden vaihe. Tutkimuksesta saatava tieto auttaa varautumaan niin oikeaan karitsointihetkeen kuin karitsoinnin kestoon, sekä mahdollisiin adoptioihin.
Lopputiineiden uuhien ensiluokkaisista olosuhteista ja rauhallisesta käsittelystä ei kannata tinkiä. Nopeat olosuhde- ja ruokinnanmuutokset sekä muu stressi voivat laukaista herkässä tuotantovaiheessa olevilla eläimillä akuuttia sairastuvuutta (hypokalsemia, listeria, tiineysmyrkytys). Ylipaino lisää emätinluiskahdusten ja synnytysvaikeuksien riskiä, alikunto heikentää karitsoiden elinvoimaisuutta. Kostea, epähygieeninen ja vetoisa ympäristö altistavat uuhia kohtu- ja utaretulehdukselle, karitsoita napa- ja niveltulehduksille, ripulille ja kylmettymiselle.
Ylivoimaisesti suurin osa karisoinneista sujuu ongelmitta, eikä varsinaista synnytysapua tarvita. Hyvin etenevään synnytykseen ei huolellisenkaan valvojan edes pidä puuttua. Avautumisvaihe kestää kaikkineen 1-2 vuorokautta; ulkosynnyttimet turpoavat, lantionsiteet löystyvät, utare turpoaa. Kohdunkaulan varsinainen avautuminen vie 1-8 tuntia, ensikoilla pidempään kuin vanhoilla uuhilla. Tänä aikana uuhi on levoton, potkii jaloillaan, pyrkii eristäytymään, nousee ja paneutuu makuulle toistuvasti, näyttää yrittävän virtsata tiheästi. Kun työntövaihe alkaa, poltot ovat selvät ja karitsan pitäisi syntyä viimeistään tunnin sisällä. Jos poltot jatkuvat edelleen hyvinä, seuraavat karitsat syntyvät tyypillisesti 15-30 minuutin välein. Sikiökalvot seuraavat karitsaa pienellä viiveellä. Viimeisen karitsan jälkeen voi jälkeisten tulo kestää useita tunteja.
”Sikiö tekee synnytyksen”. Ensimmäisenä tulossa olevan sikiön liikkeet ja oikea asento tuottavat niitä polttoja, jotka lopullisesti avaavat kohdunkaulan ja työntävät sikiön ulos kohdusta. Ongelmat uhkaavat, jos ylisuuren sikiön pää ei mahdu avautumassa olevaan kohdunkaulaan tai sikiö on takaperin. Myös kuollut sikiö on hyvin tavallinen syy siihen, ettei synnytys kunnolla käynnisty. Muita syitä puutteelliselle avautumiselle ovat emättimen esiinluiskahdus lopputiineyden aikana ja lievä tai vakava karitsointihalvaus (hypokalsemia).
Tarkkaile uuhia huolellisesti. Puutu asioihin ja tarkista synnytystiet, jos
- avautumisvaihe kestää yli kahdeksan tuntia
- voimakkaat poltot eivät puolessa tunnissa johda karitsan syntymään
- vesipussi on näkyvissä yli tunnin eikä emällä ole selviä polttoja
- emä vaikuttaa tuskaiselta tai uupuneelta, peräsuolesta vuotaa verta tai näkyvillä olevan karitsan kieli on turvonnut
- kyseessä on ilmeinen virheasento, näkyvissä esim. häntä tai ylimääräisiä jalkoja
- jälkeiset eivät ole tulleet 12 tuntiin.
Jos päädyt antamaan synnytysapua, noudata hyvää hygieniaa ja käytä liukastetta säästelemättä. Pidä kokeneen lampurin ja eläinlääkärin puhelinnumerot lähellä.
Onko loistorjunta tilallasi ajan tasalla?
Julkaistu tiistaina 1. maaliskuuta 2016
Sisäloistautien tunnetuin oire on heinäkuun puolivälin jälkeen lisääntyvä karitsoiden ripuli, joka sotkee takapään villat. On kuitenkin hyödyllistä muistaa, että tautien ensimmäinen oire on karitsoiden ruokahalun heikkeneminen ja kasvun hidastuminen. Tähän johtavat erilaiset tulehdukselliset, immunologiset ja ruuansulatuksen häiriintymisen prosessit, joita voimakas tartunta saa aikaan karitsan elimistössä. Ruokahalun heikkeneminen on yhteinen oire riippumatta siitä, onko kyseessä juoksutusmahassa, ohutsuolessa vai paksusuolessa tuhojaan tekevä loislaji. Jos siis karitsoiden kasvu ei vastaa odotuksia tai osa karitsoista peräti näivettyy, voi syynä olla voimakas sisäloistartunta, vaikka ripuliepidemiaa ei olisi todettu.
Sisäloistautien mahdollisuus pitää tiedostaa myös silloin, kun tilalla yksi tai useampi merkittävä altistava tekijä lisää sairastumisriskiä. Seuraavassa hyvin yleisiä, loistorjunnan näkökulmasta ongelmallisia käytäntöjä lammastiloilla:
- karitsat eivät laidunna puhtaalla laitumella ensimmäistä neljää viikkoa
- edellisenä syksynä laidunnettuja laitumia käytetään lampaiden laitumina jo ennen seuraavaa juhannusta
- karitsat, joita ei ole kasvatettu puhtailla laitumilla, palaavat syömään samoja lohkoja toistuvasti samana kesänä
- siitoseläimiä ostetaan säännöllisesti, mutta karanteeni- ja sopeutumistoimia ei ole suunniteltu tai suunnitelmia toteutettu
- eläinmäärä tilalla kasvaa hyvin nopeasti; samalla kun eläinaines nuortuu, laidunala eläintä kohti saattaa pienentyä
- loislääkkeisiin joudutaan turvautumaan vuosittain, jopa toistuvasti, mikä lisää riskiä lääkkeille vastustuskykyisten loisten valikoitumiseen
Loistilanteesta pysyy parhaiten selvillä, kun seuraa munien määriä säännöllisin papananäyttein ja karitsoiden kasvua säännöllisin punnituksin. Näytteenoton pitää tapahtua oikea-aikaisesti; uuhilta keväällä, mieluiten huhtikuussa; karitsoilta 3-4 viikkoa sen jälkeen, kun ne ovat alkaneet laiduntaa vanhaa laidunta sekä viikkoa ennen vieroitusta. Sekä aina, jos kasvu pysähtyy hyvästä laitumesta huolimatta.
Aseta tavoitteita
Julkaistu tiistaina 9. helmikuuta 2016
Lammasneuvoja Birgit Fag, Hushållningssälskapet, luennoi Lammasmaailman kutsumana Tampereella kahtena päivänä helmikuun alussa. Aiheita olivat uuhen kuntoluokitus ja ruokinta eri vaiheissa tiineyttä; ruokintaryhmiin jakaminen; kuinka pitkälle riittää pelkkä karkearehuruokinta; karitsan ruokinta 1 viikon iästä alkaen; laidunnussuunnitelma; uuhen ruokinta vieroituksessa.
Lopuksi Birgit esitti teesit siitä, miten tuotantotulokset hallitaan:
- Aseta tuotannolle tavoite.
- Päätä, millä käytännöillä aiot saavuttaa tavoitteen.
- Mittaa tulosta.
- Kun saat tuloksia, analysoi niitä; jos et saavuttanut tavoitteita, mikä siihen oli syynä.
- Tee tarvittavat johtopäätökset ja muuta käytäntöjäsi.
Ajattelutapa istuu erinomaisesti myös Lammasmaailman terveydenhuoltopalveluiden tavoitteisiin. Niissä olemme vieneet ajattelua enemmän myös laadunvarmistuksen suuntaan. Näemme, että on järkevää mitata lopputuotteen lisäksi myös niitä kriittisiä, eläimissä tai ympäristössä olevia ominaisuuksia, joilla hyvä tulos saavutetaan. Mittareita kannattaa lisäksi asettaa erikseen jokaiseen tuotantovaiheeseen (osaprosessiin). Meidän näkemyksemme mukaan uuhen tuotantokierto on jaettavissa seitsemään keskeiseen tuotantovaiheeseen. Kun niistä jokainen analysoidaan ja päätetään, miten niissä hyödynnetään hyviä käytäntöjä ja mitä mitattavia tavoitteita asetetaan, on lopputuloksena parhaat mahdolliset lähtötelineet vieroitetuille karitsoille.
Tilaa sähköpostitse (info@lammasmaailma.fi) uunituore ilmainen vihkonen ”Kokonaisuus ratkaisee – terveydenhuollon kohteita lampolassa”.
Ruokinnan suunnittelussa voittaa aina
Julkaistu torstaina 21. tammikuuta 2016
Lammastilan tuotannon tehokkuus riippuu eläinten ruokinnasta, perinnöllisestä tasosta, lisääntymiskyvystä ja terveydestä. Ruokinta yksinään on näistä keskeisin, koska se vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti myös kolmeen muuhun; sairaus voi olla ruokintaperäinen (esim. tiineysmyrkytys); perinnöllinen edistyminen ei tule esiin, ellei ruokinta mahdollista sitä; tiinehtyminen, sikiöiden kasvu ja emän maidontuotantokyky riippuvat ruokinnan onnistumisesta; hyvä ravitsemus parantaa eläinten vastustuskykyä.
Ruokinnan onnistumisen voi kiteyttää kolmeen mittariin; uuhien kuntoluokkaan, karitsoiden syntymäpainoon ja karitsoiden päiväkasvuun. 1. Uuhien kuntoluokan pitäisi pysyä suurimman osan tuotantokierrosta välillä 3 – 3,5. Vaihteluvälistä poikkeamisen on johdettava korjaaviin toimenpiteisiin. 2. Tunnutuksen epäonnistuminen näkyy alhaisina syntymäpainoina ja altistaa karitsakuolleisuudelle. 3. Karitsoiden kasvun on oltava tasaista niin lampolassa kuin laitumella. Kasvu ei saa kärsiä uuhen huonosta maidontuotannosta tai hyvälaatuisen karkearehun puutteesta.
Useimmilla tiloilla eletään parhaillaan tunnutusvaihetta. Tunnutus voi onnistua vain, kun uuhien riittävästä rehustuksesta huolehditaan ja kuntoa seurataan säännöllisesti. Noin 60 % sikiöiden kasvusta tapahtuu tiineyden viimeisen kuukauden aikana. Myös utarekudos kehittyy voimakkaasti ja valmistautuu maidontuotantoon. Samalla kuitenkin kohtu valtaa vatsaontelossa tilaa pötsiltä ja uuhen kuiva-aineen syöntikyky vähenee merkittävästi. On selvää, että korkeatuotteisten uuhien riittävä energia- ja valkuaistarve saavutetaan vain parhaalla säilörehulla, jota on monisikiötiineyksissä vielä täydennettävä korkealaatuisilla täydennysrehuilla.
Uuhet on jaettava mahdollisuuksien mukaan ruokintaryhmiin. Tarkka lampuri perustaa ruokintaohjelman rehuanalyyseihin, uuhien ikään ja painoon, kuntoluokkiin, sikiömääriin ja rehunjakokäytäntöihin.