Arkisto aiheelle ‘Yleinen’
Helteelläkin lampurin pitäisi jaksaa olla valppaana!
Julkaistu torstaina 19. heinäkuuta 2018
Kovat helteet rasittavat lampaita. Niille optimaalinen lämpötila olisi vähän alle 10 C astetta, joten kuluneena kesänä on vietetty jo useita viikkoja lampaiden epämukavuusalueella, läpi vuorokauden. Vaikka säälle emme voi mitään, hyvä lampuri koettaa ennakoida ja ennaltaehkäistä mm. lämpöhalvauksia ja kärpäshyökkäyksiä.
Lämpöhalvaus
Lammaskin voi saada hengenvaarallisen lämpöhalvauksen. Lämpöhalvaukselle altistuvat erityisesti hyvin nuoret tai hyvin vanhat uuhet, imettävät ja liian laihat tai lihavat uuhet (kuntoluokka alle 2,5 tai yli 3,5) sekä tummat uuhet ja pitkävillaiset uuhet. Myös mahdolliset muut sairaudet vaikeuttavat oikean ruumiinlämmön ylläpitämistä. Toisaalta lämpöstressi altistaa uuhia mm. utaretulehduksille ja luomisille.
Lämpöhalvauksen oireita ovat mm. kova huohotus tai hengittäminen sieraimet laajentuneina, joskus jopa suu auki. Tyypillisesti lammas makaa tai jos se jaksaa kävellä, kävely on horjuvaa. Lammas ei märehdi ja sen ruumiinlämpö on kohonnut 41 C asteeseen tai yli.
Tärkeintä on tuoda sairastunut uuhi varjoon ja viilentää sitä ja antaa sille juotavaa. Viilentäminen tehdään lyhytvillaisille alueille kuten nivusiin ja jalkoihin. Alueita voi valella kylmällä vedellä esim. sientä apuna käyttäen tai pyyhkeeseen käärityillä jääpaloilla. Suositellaanpa eräässä ohjeessa jopa hieromaan niihin alkoholia, joka haihtuessaan viilentää ihoa. Usein on varminta alkuun juottaa lampaalle runsaasti nestettä (elektrolyyttiliuosta) ja myöhemmin varmistaa, että se juo itse raikasta, viileää vettä. Jos lammas on hyvin nuutunut, sen tulee saada nesteytystä suoraan suoneen, eli tarvitaan eläinlääkäriä. Eläinlääkärin antama nesteytys korjaa tehokkaasti myös elektrolyyttitasapainoa. Toipumisen nopeuttamiseksi voivat tukihoitona tulla kyseeseen myös tulehduskipulääkkeet.
Tärkeää on tarkkailla myös muuta katrasta: onko lampailla varjoa ja runsaasti puhtaista astioista tarjottua raikasta vettä? Pitkävillaiset lampaat tulisi heti keritä, minkä jälkeen ne on pidettävä vähintään viikon ajan poissa suorasta auringonvalosta, ettei niiden iho pala.
Kärpäshyökkäys
Helteet suosivat kärpäsiä, myös niitä kärpäsiä, jotka munivat lampaan iholle, ja joiden toukat porautuvat ihon alle ja edelleen lihakseen. Ripuliulosteen tahrimat karitsoiden takapäät ovat kärpäsille erityisen houkutteleva kohde (loistorjunta kuntoon!). Voimakas tai pitkään jatkunut kärpästoukkien hyökkäys on eläimelle erittäin kivulloinen ja jopa hengenvaarallinen tila.
Heti, kun kärpästoukkien hyökkäys havaitaan, lammas tuodaan sisään. Se keritään vähintään vaurioalueen ympäriltä. Vaurioalueelta villa ja käytännössä myös iho irtoavat nostamalla. Vaurioaluetta huuhdellaan runsaalla vedellä ja vesikuuria jatketaan useita päiviä. Kaikki näkyvillä olevat toukat nypitään pois.
Lammas tarvitsee myös lääkitystä. Sen niskaan terveelle iholle annostellaan ulkoloislääkettä. Tämän lisäksi eläinlääkäri voi antaa lampaalle kipulääkettä (tärkeää) ja mahdollisesti antibioottikuurin. Taudista ja sen ehkäisystä enemmän toisaalla.
Karitsoiden punnitustuloksista kasvuennusteeseen
Julkaistu torstaina 5. heinäkuuta 2018
Karitsoiden päiväkasvua ei voi seurata punnitsematta eläimiä. Usein punnitukset aloitetaan vasta loppukasvatuksessa. Silloin on kuitenkin myöhäistä reagoida niihin puutteisiin, jotka ovat saattaneet heikentää kasvua jo aiemmin kesällä. Karitsoiden tarkkailun laiminlyönti voi helposti kostautua viikkoja pidentyneellä kasvuajalla.
Tärkeintä olisi, ettei karitsoiden kasvu pysähtyisi missään vaiheessa. Jos stressi, taudit tai rehunpuute pysäyttävät kasvun, teurasennuste ja ruhon laatu heikentyvät peruuttamattomasti. Karitsoiden suuret ikä- ja kokoerot aiheuttavat hajontaa kasvuihin. Hyväkään laidun ei kasvata, jos karitsat laitetaan sinne liian myöhään ja ne polkevat sen, tai niiden annetaan olla sillä liian pitkään, jolloin ne syövät ruohon liian lyhyeksi. Nurmen kasvu häiriintyy ja loistartuntojen riski kasvaa.
Paras teurastulos saavutetaan silloin, kun karitsat ovat kasvaneet tasaisesti ja ne saadaan rasvoittumatta teuraaksi ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti. Karitsoiden hyvät lähtötelineet on mahdollista varmistaa määrätietoisella terveysohjelmalla, jonka onnistumista voi todentaa mm. punnituksilla. Uuhien onnistunut ruokinta todennetaan karitsoiden 3 päivän painoilla, hyvän imetyskyvyn ylläpito 6 viikon painoilla. Siitä eteenpäin säännölliset punnitukset kertovat laidunten tuottavuudesta ja auttavat ennakoimaan loisongelmia. Teurastamon vaaka kertoo ainoastaan sen, miten kaikki lopulta meni ja kauanko siihen meni aikaa.
Lue lisää siitä, miten voit helposti kirjata karitsoiden painoja digitaalisella työkalulla, joka näyttää saman tien myös toteutuneet päiväkasvut ja tarjoaa kasvuennusteita.
Laidunpäiväkirjasta laidunnussuunnitelmaan
Julkaistu perjantaina 29. kesäkuuta 2018
Pitkäjänteinen ja onnistunut sisäloistorjunta on jokaisen lampurin ykköstavoite. Loistorjunta koostuu hyvästä laidunhygieniasta, eläinten vastustuskyvyn vahvistamisesta, seurannasta (punnitukset, papananäytteet) ja tarvittaessa oikein kohdennetuista ja annetuista loislääkityksistä. Jos taudintorjunnassa epäonnistutaan, puhutaan helposti useita viikkoja pidentyvästä kasvuajasta, satojen eurojen lääke- ja lääkitsemiskustannuksista ja muusta ylimääräisestä huolesta ja murheesta.
Loistorjunta ratkaistaan laitumella. Peltoala ja viljelykierto sekä maisemanhoitolaidunten määrä luovat lähtökohdat hyvän laidunhygienian saavuttamiselle. Loistorjunnan näkökulmasta laidunnuksen suunnittelussa on tärkeintä järjestää uuhille karitsoineen keväällä puhdas, vuoden laiduntamatta ollut laidun ensimmäiseksi neljäksi viikoksi. Seuraavaksi tärkeintä on huolehtia, että myös vieroituksen jälkeinen karitsalaidun on mahdollisimman puhdas, ja myös hyvätuottoinen. Kolmas keskeinen tavoite on varmistaa puhdas ensilaidun myös tulevalle laidunkaudelle.
Vaikka tavoitteet eivät heti toteutuisi täydellisesti esim. ensimmäisenä vuonna, on jo muutaman periaatteen avulla mahdollista edistää karitsoiden terveyttä ja hyvinvointia. Laidunryhmiä ja laidunlohkoja ei saa olla liikaa, jottei suunnitelmasta tule liian monimutkainen palapeli. Karitsoiden ikähaitari ei saisi ylittää 4-5 viikkoa, koska suuri ikäero lisää nuorimpien karitsoiden sairastumisriskiä. Säänhaltijan oikkuihin on varauduttava jättämällä laitumenvaihtojen lukujärjestykseen sopivasti väljyyttä tai laatimalla myös varasuunnitelmia. Karitsoita pitää punnita ja loisnäytteitä ottaa oikeilla hetkillä. Silloin loistilanteen muutokset havaitaan ennen suurempia vahinkoja. Mahdolliset lääkitykset tehdään aina vain loisnäytteiden perusteella (ei sokkolääkityksiä!).
Pätevän laidunnussuunnitelman laatiminen edellyttää yksityiskohtaista laidunpäiväkirjaa edellisen kesän laidunnuksesta. Vuoden 2019 suunnitelmaan on alettava valmistautua siis viimeistään nyt. Kirjauksia tulee olla eri laidunten ja laidunlohkojen käyttöajasta päivän tarkkuudella eri eläinryhmille, laidunten kunnosta siirtojen yhteydessä, loisnäytteiden tuloksista ja havaituista ripulioireista.
Lue lisää siitä, miten voit pitää laidunpäiväkirjaa helposti digitaalisella työkalulla.
Miksi oikea-aikaisuus on niin tärkeää myös terveydenhuoltotyössä
Julkaistu tiistaina 14. marraskuuta 2017
Työ lampolassa on sesonkimaista. Vuodenaikojen ja uuhien tuotantokierron lisäksi työn sesonkimaisuutta voivat aiheuttaa ainakin maisemanhoitolaidunnus, lihan suoramyynti ja joulukauppa. Osaan sesongeista voi varautua paremmin, osaan huonommin. Osaa voi jopa yrittää tasoittaa. Silti lampurista voi välillä tuntua, ettei yksi sesonki ehdi loppua ennen kuin seuraava jo alkaa.
Ei sovi unohtaa, että sesongit vaikuttavat myös terveydenhuoltotyön aikatauluihin. Uuhen tuotantokiertoon liittyy useita eläinten terveyttä ja hyvinvointia turvaavia vaiheita, joiden hyvä hallinta tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia tuottavuuden parantamiseen. Lampolan tuottavuus paranee, kun samalla tuotantopanoksella, esim. työajalla, saavutetaan aiempaa enemmän tuotosta ja myös jaksamista (työhyvinvointia). On tehtävä oikeita asioita oikeaan aikaan. Seuraavassa esimerkkejä:
Vain oikeaan aikaan otetut papananäytteet ennakoivat luotettavasti loistilannetta ja sen muutoksia. Loistautien torjunnassa ennaltaehkäisy on monin verroin kannattavampaa kuin ripuloivien karitsoiden lääkitseminen ja viikkoja pidentynyt kasvatusaika. Loistautien ehkäisy ratkaistaan oikeanlaisella laidunnuksella. Lääkityksistä on toisinaan korvaamaton apu, mutta niistäkin vain oikealla hetkellä ja oikealla tavalla annettuina.
Kuntoluokitus on välttämätön taito, kun seurataan uuhien tuotantovaiheen mukaisen ruokinnan onnistumista. Kuntoluokitus on aloitettava kaksi kuukautta ennen astutusta, jotta ruokinnan muutoksilla ehditään saada kaikki uuhet oikeisiin kuntoluokkiin ennen astutuskauden alkua. Tämän jälkeenkin kuntoluokitusta on jatkettava 3-4 viikon välein aina karitsointiin saakka. Jos kuntoluokitus aloitetaan liian myöhään, ei sillä ehditä kuin todeta tapahtuneet virheet ja toivoa parasta tiinehtyvyyden tai karitsoiden elinvoimaisuuden osalta.
Tiineysultraus (+ siihen liittyvä terveydenhuoltotyö) on Suomessa edelleen liian vähän käytetty työkalu tuottavuuden lisäämiseksi. Tiineysultraus on ajoitettava eläinten 50.-70. tiineysvuorokauteen – eli ei liian aikaisin tai liian myöhään. Tuloksilla on mahdollista jakaa uuhet ruokintaryhmiin ja kohdistaa erityisvalvontaa oikeisiin eläimiin. Erityisesti tulee tarkkailla monisikiötiineyksiä, alhaisia kuntoluokkia ja potentiaalisia utareongelmia. Tiineysultrauksessa saadaan lisäksi tieto siitä, missä vaiheessa mikäkin uuhi karitsoi. Adoptioihin varautuminen paranee.
Edellä mainitut terveydenhuollon kohteet ovat esimerkkejä asioista, joissa ajoitus ratkaisee aivan keskeisesti hyvän lopputuloksen. Oikea ajoitus ei tule yllätyksenä enää sen jälkeen, kun pässi on laitettu uuhien joukkoon (ja otettu ajoissa pois) tai kun kalenteri näyttää huhtikuuta tai kun uuhien ja karitsoiden laidunkausi on päässyt alkuun.
Tuomme vuodenvaihteessa 2018 tarjolle dynaamisen sähköisen työkalun, ”digitaalisen assistentin”. Se helpottaa lampuria huomattavasti
- terveydenhuollon mahdollisuuksien hyödyntämisessä
- parannuskohteiden tunnistamisessa ja
- kriittisen tärkeiden asioiden muistamisessa ja muistiin merkitsemisessä.