Arkisto aiheelle ‘Yleinen’
Aseta tavoitteita
Julkaistu tiistaina 9. helmikuuta 2016
Lammasneuvoja Birgit Fag, Hushållningssälskapet, luennoi Lammasmaailman kutsumana Tampereella kahtena päivänä helmikuun alussa. Aiheita olivat uuhen kuntoluokitus ja ruokinta eri vaiheissa tiineyttä; ruokintaryhmiin jakaminen; kuinka pitkälle riittää pelkkä karkearehuruokinta; karitsan ruokinta 1 viikon iästä alkaen; laidunnussuunnitelma; uuhen ruokinta vieroituksessa.
Lopuksi Birgit esitti teesit siitä, miten tuotantotulokset hallitaan:
- Aseta tuotannolle tavoite.
- Päätä, millä käytännöillä aiot saavuttaa tavoitteen.
- Mittaa tulosta.
- Kun saat tuloksia, analysoi niitä; jos et saavuttanut tavoitteita, mikä siihen oli syynä.
- Tee tarvittavat johtopäätökset ja muuta käytäntöjäsi.
Ajattelutapa istuu erinomaisesti myös Lammasmaailman terveydenhuoltopalveluiden tavoitteisiin. Niissä olemme vieneet ajattelua enemmän myös laadunvarmistuksen suuntaan. Näemme, että on järkevää mitata lopputuotteen lisäksi myös niitä kriittisiä, eläimissä tai ympäristössä olevia ominaisuuksia, joilla hyvä tulos saavutetaan. Mittareita kannattaa lisäksi asettaa erikseen jokaiseen tuotantovaiheeseen (osaprosessiin). Meidän näkemyksemme mukaan uuhen tuotantokierto on jaettavissa seitsemään keskeiseen tuotantovaiheeseen. Kun niistä jokainen analysoidaan ja päätetään, miten niissä hyödynnetään hyviä käytäntöjä ja mitä mitattavia tavoitteita asetetaan, on lopputuloksena parhaat mahdolliset lähtötelineet vieroitetuille karitsoille.
Tilaa sähköpostitse (info@lammasmaailma.fi) uunituore ilmainen vihkonen ”Kokonaisuus ratkaisee – terveydenhuollon kohteita lampolassa”.
Lampurin lyhyt muistilista vuoden pimeimpään hetkeen
Julkaistu keskiviikkona 23. joulukuuta 2015
Koska lampaita ja lampureita tarvitaan taas tänä Jouluna ja kaikkina tulevina Jouluina, on lampureiden huolehdittava jaksamisestaan.
1.Tunne tilasi
Kuinka usein törmäät ”odottamattomiin yllätyksiin” tai liikaan kiireeseen? Ovatko lampolan keskeiset työt hallinnassa? Mistä tiedät, että ovat? Mikä on tunnetilasi lampolasta lähtiessäsi?
2.Katso peiliin
Kuka päättää siitä, mitä lampolassasi tapahtuu?
3.Varmista laatua
Uuhen tuotantokierto on jaettavissa seitsemään osaprosessiin ja niiden tarvitsemiin tukitoimintoihin. Jokaisessa vaiheessa voi hyödyntää ns. hyviä käytäntöjä. Kunkin osaprosessin tuotos vaikuttaa siihen, kuinka hyvin seuraava osaprosessi onnistuu. Jos laadunvarmistuksen mittari näyttää jossakin kohdin punaista, on seuraavassa vaiheessa vielä mahdollista tehdä korjausliikkeitä. Keskittyminen oleelliseen edistää niin eläinten kuin hoitajan hyvinvointia.
”Tää laaunvarmistuksen ratekia on tällane!”
Laadunvarmistusta lampolassa
Julkaistu maanantaina 6. heinäkuuta 2015
Lammaslääkäri kävi opiskelemassa elintarviketuotannon laadunvarmistusta. Yksinkertaistettuna konsepti on seuraava: tunne tuotantosi, selvitä elintarviketurvallisuutta uhkaavat riskit; ota käyttöön hyvät hygieniakäytännöt; varmista aika ajoin, että toimit niin kuin olet suunnitellut. Jotkin työvaiheet saattavat lisäksi olla kriittisen tärkeitä lopputuotteen turvallisuuden kannalta. Niitä pitää siksi mitata jatkuvasti; jos mittari osoittaa, etteivät vaatimukset täyty, pitää olla mietittynä korjaava toimenpide.
Konsepti on looginen ja systemaattinen. Vastaavaa lähestymistapaa voisi aivan hyvin soveltaa myös alkutuotannossa; minkälaista karitsaa, kenelle ja miten on ajateltu kasvattaa; mitkä asiat uhkaavat kannattavuutta; toimitaanko hyvien käytäntöjen mukaisesti; seurataanko tuotantoa suunnitellusti. Sisältyykö toimintaan kriittisen tärkeitä, tuotannon kannattavuutta ja eläinten hyvinvointia uhkaavia pullonkauloja ja mitataanko niitä?
Laatuvarmistetun tuotannon etuna on parempi tuote paremmalla kannattavuudella. Laatupoikkeamat ja hajonta teuraseläinten painoissa ja määrässä vähenevät. Kaikki osapuolet voittavat; lampuri, eläimet ja lihan jatkojalostaja.
Lammasmaailmassa ajattelemme, että karitsakasvatuksen laatupisteet ryhmittyvät seitsemän teeman alle:
– teurasruhojen laatu
– pässien astutuskauden aikainen terveys
– uuhien tuotantovaiheen mukainen ruokinta
– tunnutuksen- ja karitsoinninaikaiset lampolaolosuhteet
– pienimpien karitsoiden ravinnonsaanti
– suunnitelmallinen sisäloistorjunta
– akuuttien/tarttuvien tautien ehkäisy
Jokaiseen teemaan liittyy sekä hyviä käytäntöjä että toiminnan onnistumista kuvaavia mittareita. Kun toimitaan niiden mukaan, ei onnistunut tuotanto ole kiinni sattumasta vaan siitä, että keskitytään oikeisiin asioihin. Jos vielä pyritään ruokinnan osalta parhaaseen lopputulokseen, on tuotannosta tunnistettavissa jopa kriittisen tärkeitä kohtia. Ne ovat sellaisia, joiden puutteisiin on heti reagoitava jollakin tavoin. Korjaavilla toimilla on mahdollista ehkäistä eläinten hyvinvointia ja tuotannon kannattavuutta uhkaavia ongelmia.
Kannattaa vastustaa
Julkaistu tiistaina 5. toukokuuta 2015
Lammaslääkäri kävi Ruotsissa seminaarissa. Lääkkeille vastustuskykyiset (resistentit) lampaiden sisäloiset ovat maailmalla yleisiä. Eteläisellä pallonpuoliskolla on alueita, joissa ongelma on niin suuri, että lampaiden kasvatus ei onnistu. Pohjoismaissa resistenssin esiintyminen vaihtelee alueittain, mutta on pahimmillaan kymmeniä prosentteja. Tilanne on pakottanut tutkijat miettimään loistautien ehkäisyyn uudenlaisia keinoja, joilla vaarallisten loiskantojen valikoitumista ja yleistymistä voitaisiin hillitä.
Suomessa ei asiaa ole järjestelmällisesti tutkittu. Ehkä pitäisi, sillä Suomeenkin on kehittymässä intensiivistä lampaankasvatusta, jossa riskitekijöiden määrä ja seurausten vakavuus lisääntyvät. Kaikkein viisainta olisi kuitenkin keskittyä hyvissä ajoin ennaltaehkäisyyn.
Toistuvilla lääkityksillä ei saa korvata puutteita olosuhteissa, kuten laidunjärjestelyissä. Ilo jää aina lyhyeksi. Jos samaa eläinryhmää, uuhia tai karitsoita, lääkitään useammin kuin kahdesti, alkaa resistenttien loisten valintapaine lisääntyä huolestuttavasti. Tämä on biologinen fakta, josta ei ole poikkeuksia. Siinä vaiheessa kun lääkkeen tehon heikkeneminen on jollakin tilalla täysin ilmeistä, ovat loiset jo ehtineet heikentää kasvua ja kannattavuutta merkittävästi.
Loistorjunnan pääpainon pitää olla ennaltaehkäisyssä. Loistorjunnalla ei pyritä täydelliseen vapauteen loisista. Tavoitteena se olisi sekä epärealistinen että tarpeeton. Riittävä tavoite on pitää karitsoiden saama tartunta koko kasvatusajan niin alhaisena, että eläimet eivät sairastu loistauteihin eikä niiden hyvinvointi heikkene. Ei tänä vuonna, eikä tulevina. Jos laidunjärjestelyistä ei huolehdita, alkaa ongelma muhia laitumella.
Valintapainetta voi tahtomattaan myös kiihdyttää. Se tapahtuu niin, että käytetään lääkitystilanteessa laskettua pienempiä annoksia esim. annostelemalla huolimattomasti, arvioimalla eläinten paino väärin tai käyttämällä vanhentuneita lääkkeitä.
Lääkitys ohjaa aina valintapainetta resistenttien suolistoloiskantojen suuntaan. Tällaisten kantojen yleistymistä voi kuitenkin hillitä – myös lääkitystilanteessa. Eri loiset ja niiden eri kannat nimittäin kilpailevat elintilasta jatkuvasti myös keskenään. Vuodenaika, laiduntyyppi ja sääolosuhteet antavat kilpailuun oman mausteensa. Laidunjärjestelyin lampurin on mahdollista edesauttaa lääkkeille herkkien loiskantojen säilymistä lampolassaan silloinkin, kun jotakin eläinryhmää joudutaan lääkitsemään.
Koska resistenssiä voi myös tuoda lampolaan, muodostavat ulkomaiset ostoeläimet erityishaasteen! Resistenssi on huomattavan yleistä Pohjoismaiden ulkopuolella. Huomaa, että ostajan on mahdollista pyytää myyjältä kaikkea haluamaansa tietoa eläinten terveydestä, myös tietoa loislääkkeiden tehosta. Ostoeläinten karanteeniaikaiseen käsittelyyn tulisi joka tapauksessa varautua jotenkin. Se voi käsittää niin loislääkityksen kuin eläinten sopeuttamisen lampolassa jo oleviin loiskantoihin. Tällainen vaatii tilakohtaista suunnittelua.