Kannattaa vastustaa
Julkaistu tiistaina 5. toukokuuta 2015
Lammaslääkäri kävi Ruotsissa seminaarissa. Lääkkeille vastustuskykyiset (resistentit) lampaiden sisäloiset ovat maailmalla yleisiä. Eteläisellä pallonpuoliskolla on alueita, joissa ongelma on niin suuri, että lampaiden kasvatus ei onnistu. Pohjoismaissa resistenssin esiintyminen vaihtelee alueittain, mutta on pahimmillaan kymmeniä prosentteja. Tilanne on pakottanut tutkijat miettimään loistautien ehkäisyyn uudenlaisia keinoja, joilla vaarallisten loiskantojen valikoitumista ja yleistymistä voitaisiin hillitä.
Suomessa ei asiaa ole järjestelmällisesti tutkittu. Ehkä pitäisi, sillä Suomeenkin on kehittymässä intensiivistä lampaankasvatusta, jossa riskitekijöiden määrä ja seurausten vakavuus lisääntyvät. Kaikkein viisainta olisi kuitenkin keskittyä hyvissä ajoin ennaltaehkäisyyn.
Toistuvilla lääkityksillä ei saa korvata puutteita olosuhteissa, kuten laidunjärjestelyissä. Ilo jää aina lyhyeksi. Jos samaa eläinryhmää, uuhia tai karitsoita, lääkitään useammin kuin kahdesti, alkaa resistenttien loisten valintapaine lisääntyä huolestuttavasti. Tämä on biologinen fakta, josta ei ole poikkeuksia. Siinä vaiheessa kun lääkkeen tehon heikkeneminen on jollakin tilalla täysin ilmeistä, ovat loiset jo ehtineet heikentää kasvua ja kannattavuutta merkittävästi.
Loistorjunnan pääpainon pitää olla ennaltaehkäisyssä. Loistorjunnalla ei pyritä täydelliseen vapauteen loisista. Tavoitteena se olisi sekä epärealistinen että tarpeeton. Riittävä tavoite on pitää karitsoiden saama tartunta koko kasvatusajan niin alhaisena, että eläimet eivät sairastu loistauteihin eikä niiden hyvinvointi heikkene. Ei tänä vuonna, eikä tulevina. Jos laidunjärjestelyistä ei huolehdita, alkaa ongelma muhia laitumella.
Valintapainetta voi tahtomattaan myös kiihdyttää. Se tapahtuu niin, että käytetään lääkitystilanteessa laskettua pienempiä annoksia esim. annostelemalla huolimattomasti, arvioimalla eläinten paino väärin tai käyttämällä vanhentuneita lääkkeitä.
Lääkitys ohjaa aina valintapainetta resistenttien suolistoloiskantojen suuntaan. Tällaisten kantojen yleistymistä voi kuitenkin hillitä – myös lääkitystilanteessa. Eri loiset ja niiden eri kannat nimittäin kilpailevat elintilasta jatkuvasti myös keskenään. Vuodenaika, laiduntyyppi ja sääolosuhteet antavat kilpailuun oman mausteensa. Laidunjärjestelyin lampurin on mahdollista edesauttaa lääkkeille herkkien loiskantojen säilymistä lampolassaan silloinkin, kun jotakin eläinryhmää joudutaan lääkitsemään.
Koska resistenssiä voi myös tuoda lampolaan, muodostavat ulkomaiset ostoeläimet erityishaasteen! Resistenssi on huomattavan yleistä Pohjoismaiden ulkopuolella. Huomaa, että ostajan on mahdollista pyytää myyjältä kaikkea haluamaansa tietoa eläinten terveydestä, myös tietoa loislääkkeiden tehosta. Ostoeläinten karanteeniaikaiseen käsittelyyn tulisi joka tapauksessa varautua jotenkin. Se voi käsittää niin loislääkityksen kuin eläinten sopeuttamisen lampolassa jo oleviin loiskantoihin. Tällainen vaatii tilakohtaista suunnittelua.