Eikö niille mikään riitä!
Julkaistu lauantaina 14. tammikuuta 2017
Uuhien tunnutusajan ruokinta on suunniteltava ja toteutettava niin, että varmistetaan karitsoiden hyvät syntymäpainot ja uuhien riittävä maidontuotantokyky. Karitsakuolleisuus on suurinta alipainoisilla, alle kolmekiloisilla karitsoilla, joiden emät ovat tunnutuksen loppuessakin laihoja (KL< 3).
Keskimäärin jopa viidennes uuhista ei saavuta optimaalista kuntoluokkaa (KL 3-3,5) kunnostuksen aikana. Kuntoluokan saavuttaminen on haastavaa sekä suomenlampailla että tuontiroduilla; haasteena voivat olla liian alhaiset tai liian korkeat kuntoluokat. Kuntoluokkien parantaminen ei tapahdu hetkessä. Puolen yksikön muutos vie tyypillisesti 3-4 viikkoa. Niinpä uuhien kuntoluokitus on aloitettava kaksi kuukautta ennen astutusta, ja sitä on jatkettava säännöllisin välein joka ruokintaryhmässä.
Lopputiineiden uuhien ruokinta edellyttää ruokintasuunnitelmaa. Räätälöityä suunnitelmaa varten pitäisi tuntea ainakin parhaan säilörehuerän rehuarvot. Tunnutusvaiheessa uuhet jaetaan ruokintaryhmiin, jotka on erotettu toisistaan karsinarakentein. Uuhilla on oltava aina riittävästi tilaa syödä. Ryhmittelyperusteina ovat uuhien ikä, kuntoluokka ja oletettu tai tiedetty sikiömäärä. Monisikiötiineyksissä (≥3 sikiötä) uuhen energian ja hyvälaatuisen valkuaisen tarve kasvavat huomattavasti viimeisten kahdeksan viikon aikana. Rehun sulavuuden pitää olla korkea, koska pötsissä alkaa olla ahdasta. Osa valkuaisesta on tarjottava ohutsuolisulavana valkuaisena.
Karitsoiden syntymäpaino on hyvä muuttuja kuvaamaan lopputiineen uuhen ruokinnan onnistumista. Onnistunut tunnutus on välttämätön edellytys seuraavan tuotantovaiheen, uuhen imetyskyvyn ylläpidon onnistumiselle; uuhen ja pikkukaritsoiden terveys ja hyvinvointi riippuvat monesta ruokinta- ja hoitokäytännöstä. Terveydenhuollon kohteista ja mittareista enemmän myös aiemmassa kirjoituksessa.