Pystyykö karitsakuolleisuuteen vaikuttamaan?
Julkaistu keskiviikkona 19. huhtikuuta 2017
Paljonko tilallasi syntyy kuolleita karitsoita tai niitä kuolee ensimmäisten 72 tunnin aikana? Minkälaisille uuhille kuolleisuus painottuu? Osalla lampureista tällainen tieto löytyy helposti. Osa tietää, ettei jokaista kuolleena syntynyttä ole edes kirjattu. Oleellista on ymmärtää, ettei kuolleisuuden riskejä voi pienentää, ellei seuraa sen ajoittumista ja selvittele syitä. Alle 10 % kokonaiskuolleisuus neljänteen elinpäivään mennessä on realistinen ja mielekäs tavoite jokaisessa lampolassa. Kuolleisuuden pitäminen alhaisena on pääosin hoito- ja olosuhdekysymys.
Abortoidut tai muumioidut sikiöt on helppo kirjata kuolleena syntyneiksi. Kuolema voi kuitenkin kohdata vasta alku- tai loppuvaiheessa synnytystä, tai ensimmäisten elinminuuttien aikana. Jopa parin tunnin ikäinen karitsa luokitellaan tiloilla joskus virheellisesti kuolleena syntyneeksi. Eläinlääkärin tekemissä kenttäobduktioissa olisi mahdollista tarkentaa karitsoiden kuolinajankohta ja siten eritellä syntymäkuolleisuuden emästä, karitsasta tai olosuhteista johtuvat syyt.
Aborteilla voi olla ei-tartunnallisia ja tartunnallisia syitä. Eläimestä toiseen tapahtuvat tartunnat ovat Suomessa harvinaisia. Ympäristöstä peräisin olevia infektioita voi aiheutua esim. puutteellisesta rehu- tai juomavesihygieniasta. Erilaisten epäspesifisten infektioiden määrä voi nousta pelkästään siitä syystä, että uuhikantaa on uudistettu voimakkaasti ja nuorten, vastustuskyvyltään vielä kehittymättömien eläinten osuus on lampolassa huomattavan suuri.
Muu kuin syntymäkuolleisuus on arviolta puolessa tapauksia seurausta pikkukaritsoiden energianpuutteesta (hypoglykemiasta). Se taas johtuu vyyhdistä, joka koostuu pitkittyneistä karitsoinneista, huonoista emo-ominaisuuksista (karitsan ternimaidon puutteesta) ja alipainoisten karitsoiden kylmettymisestä. Parin päivän ikään sinnitelleitä heikkoja karitsoita niittävät vielä karitsoiden elimistöönsä saamien mikrobien aiheuttamat suolisto-, napa- ja niveltulehdukset.
Vaikka karitsointien valvonta ja hygieeniset olosuhteet auttavat ratkaisevalla tavalla kuolleisuuden hallinnassa, alkaa työ kuolleisuuden ehkäisemiseksi jo paljon ennen karitsointeja. Uuhen tuotantokierrossa toistuvat ympäri vuoden sellaiset vaiheet, joiden hyvällä toteutuksella voi varmistaa terveet ja hyvinvoivat uuhet ja karitsat:
- Valitsemalla vain terveitä, karitsansa hyvin hoitavia uuhia ja huolehtimalla näiden oikeasta kuntoluokasta, saadaan emoja, joilla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue.
- Kiimojen synkronoinnilla voi päästä neljän viikon karitsointijaksoon, joka on monessa suhteessa edullisempi karitsoiden terveydelle kuin pidemmät karitsointijaksot.
- Tiineysultraus ja sikiölaskenta helpottavat uuhien ryhmittelyä ruokintaryhmiin, tulevien karitsointien valvontaa ja varautumista adoptioihin.
- Oikealla tiineysajan ruokinnalla voi pyrkiä varmistamaan karitsoiden hyvät syntymäpainot ja uuhien riittävän maidontuotantokyvyn.