Miksi oikea-aikaisuus on niin tärkeää myös terveydenhuoltotyössä
Julkaistu tiistaina 14. marraskuuta 2017
Työ lampolassa on sesonkimaista. Vuodenaikojen ja uuhien tuotantokierron lisäksi työn sesonkimaisuutta voivat aiheuttaa ainakin maisemanhoitolaidunnus, lihan suoramyynti ja joulukauppa. Osaan sesongeista voi varautua paremmin, osaan huonommin. Osaa voi jopa yrittää tasoittaa. Silti lampurista voi välillä tuntua, ettei yksi sesonki ehdi loppua ennen kuin seuraava jo alkaa.
Ei sovi unohtaa, että sesongit vaikuttavat myös terveydenhuoltotyön aikatauluihin. Uuhen tuotantokiertoon liittyy useita eläinten terveyttä ja hyvinvointia turvaavia vaiheita, joiden hyvä hallinta tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia tuottavuuden parantamiseen. Lampolan tuottavuus paranee, kun samalla tuotantopanoksella, esim. työajalla, saavutetaan aiempaa enemmän tuotosta ja myös jaksamista (työhyvinvointia). On tehtävä oikeita asioita oikeaan aikaan. Seuraavassa esimerkkejä:
Vain oikeaan aikaan otetut papananäytteet ennakoivat luotettavasti loistilannetta ja sen muutoksia. Loistautien torjunnassa ennaltaehkäisy on monin verroin kannattavampaa kuin ripuloivien karitsoiden lääkitseminen ja viikkoja pidentynyt kasvatusaika. Loistautien ehkäisy ratkaistaan oikeanlaisella laidunnuksella. Lääkityksistä on toisinaan korvaamaton apu, mutta niistäkin vain oikealla hetkellä ja oikealla tavalla annettuina.
Kuntoluokitus on välttämätön taito, kun seurataan uuhien tuotantovaiheen mukaisen ruokinnan onnistumista. Kuntoluokitus on aloitettava kaksi kuukautta ennen astutusta, jotta ruokinnan muutoksilla ehditään saada kaikki uuhet oikeisiin kuntoluokkiin ennen astutuskauden alkua. Tämän jälkeenkin kuntoluokitusta on jatkettava 3-4 viikon välein aina karitsointiin saakka. Jos kuntoluokitus aloitetaan liian myöhään, ei sillä ehditä kuin todeta tapahtuneet virheet ja toivoa parasta tiinehtyvyyden tai karitsoiden elinvoimaisuuden osalta.
Tiineysultraus (+ siihen liittyvä terveydenhuoltotyö) on Suomessa edelleen liian vähän käytetty työkalu tuottavuuden lisäämiseksi. Tiineysultraus on ajoitettava eläinten 50.-70. tiineysvuorokauteen – eli ei liian aikaisin tai liian myöhään. Tuloksilla on mahdollista jakaa uuhet ruokintaryhmiin ja kohdistaa erityisvalvontaa oikeisiin eläimiin. Erityisesti tulee tarkkailla monisikiötiineyksiä, alhaisia kuntoluokkia ja potentiaalisia utareongelmia. Tiineysultrauksessa saadaan lisäksi tieto siitä, missä vaiheessa mikäkin uuhi karitsoi. Adoptioihin varautuminen paranee.
Edellä mainitut terveydenhuollon kohteet ovat esimerkkejä asioista, joissa ajoitus ratkaisee aivan keskeisesti hyvän lopputuloksen. Oikea ajoitus ei tule yllätyksenä enää sen jälkeen, kun pässi on laitettu uuhien joukkoon (ja otettu ajoissa pois) tai kun kalenteri näyttää huhtikuuta tai kun uuhien ja karitsoiden laidunkausi on päässyt alkuun.
Tuomme vuodenvaihteessa 2018 tarjolle dynaamisen sähköisen työkalun, ”digitaalisen assistentin”. Se helpottaa lampuria huomattavasti
- terveydenhuollon mahdollisuuksien hyödyntämisessä
- parannuskohteiden tunnistamisessa ja
- kriittisen tärkeiden asioiden muistamisessa ja muistiin merkitsemisessä.