Olipa kerran karitsa, joka ei koskaan kasvanut isoksi
Julkaistu keskiviikkona 3. heinäkuuta 2019
Onko kyseessä ainoastaan sukuvika, kun suksi ei luista tai karitsat kasva? Entäpä jos karitsoiden osalta onkin kyseessä, etteivät olosuhteet ja ravinnon määrä ja laatu mahdollista perinnöllisen potentiaalin hyödyntämistä täysimääräisesti. Ja onko ”jatkuvan kasvun ideologia” laidunruokinnassa edes mahdollinen? Karitsoiden kasvun pysähtyminen kuitenkin on poikkeama, johon ei pitäisi joutua koskaan. Peli saattaa olla siinä vaiheessa jo kokonaan menetetty.
Karitsoiden heikkoon kasvuun voi löytää monta syytä: liian kuiva ja kuuma kesä, liian märkä kesä, liian vähän puhtaita laitumia ja liikaa likaisia takapuolia, liian voimakas rehu, liian pitkäksi kasvanut rehu, liian vähän juomavettä ja suojaa, liian vähän välttämättömiä hivenaineita, liikaa sisaruksia, liikaa eri-ikäisiä karitsoita samalla laitumella, liian ahne emä, liian vähän aikuisia pässikaritsoiden joukossa, liian vähän aikaa ja käsipareja…
Asioita tuppaa siis olemaan joko liikaa tai liian vähän. Eli niin kuin sanotaan, onni on ohikiitävä hetki kahden onnettomuuden välissä (heh). Kirjoituksen pääviesti on kuitenkin, että karitsoiden hyvän kasvun turvaamiseksi on tehtävissä monia asioita etukäteen. Ongelmien syiden selvittely on toki välttämätöntä ja siinä kannattaa hyödyntää asiantuntija-apua. Aika ja vaiva kannattaa kuitenkin keskittää ongelmien ehkäisemiseen. Ja työkaluja on. Toinen pääviesti on, että karitsoiden säännöllinen punnitseminen on paras tapa havaita piilevät ongelmat ajoissa.
Työkaluja karitsoiden kasvun turvaamiseen laitumella ovat terveydenhuolto ja laidunnussuunnitelma. Terveydenhuolto-ohjelman tavoitteena on tarjota karitsoille parhaat mahdolliset lähtötelineet laitumelle. Ohjelmassa paneudutaan uuhen tuotantovuoden kriittisiin vaiheisiin, joita hallitaan hyvillä käytännöillä. Tavoitteissa pysymistä ja tuotantotuloksia mitataan käytännöllisillä, päätöksentekoa tukevilla mittareilla. Kun halutaan varmistaa karitsoiden hyvää kasvua laitumella, ei oikeastaan ole mielekästä korostaa mitään yksittäistä tuotantovaihetta muiden kustannuksella, sillä ”kokonaisuus ratkaisee”. Missään keskeisessä vaiheessa ei kannata olla alisuoriutuja.
Pitkäjänteinen sisäloistorjunta täydentää sitä työtä, jolla karitsoille luodaan mahdollisimman hyvät kasvun edellytykset. Loisten ei kannata antaa syödä katteita. Laidunhygienian turvaaminen edellyttää monilla tiloilla yksityiskohtaista ”lukujärjestystä”, laidunnussuunnitelmaa. Sellaisessa otetaan huomioon oikeat ajankohdat laidunten vaihdolle ja puhtaiden laidunten oikea käyttöjärjestys. Suunnitelmalla tavoitellaan myös sitä, että syötävää on koko ajan riittävästi, vaikka säiden vaihtelut aiheuttaisivat häiriöitä laidunten kasvulle.
Lue lisää terveydenhuolto-ohjelmasta.
Lue lisää laidunnussuunnitelmasta.