Arkisto kirjoittajalle
Aloita kuntoluokitus nyt
Julkaistu tiistaina 18. elokuuta 2015
Tuotantovaiheen mukainen ruokinta on varmin tae uuhen pitkään ja terveeseen tuotantoikään ja hyvään karitsatuotokseen. Mitään tuotantovaiheista ei voi yksinään nostaa jalustalle. Mitään niistä ei kuitenkaan ole varaa laiminlyödä, jos tavoitteena on laadukas ja kannattava lopputulos. Yhdestä asiasta seuraa toinen, toisesta kolmas jne.. Lammasmaailmassa näemme, että näitä keskeisiä tuotantokierron vaiheita on seitsemän.
Useimpien uuhien tuotantokierto alkaa tällä hetkellä lähestyä kunnostusta. Kunnostuksen lopputuloksena on uuhi, jolla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue. Käytännössä tämä tarkoittaa hyvän kuntoluokan omaavaa terveutareista ja –jalkaista, hyvin karitsansa hoitavaa uuhta. Valintaa ja karsintaa joudutaan aina tekemään. Jokainen voi asettaa itselleen tavoitteen, kuinka suuri osa ryhmästä täyttää vaatimukset.
Kädentaito, jolle tulee käyttöä pitkin uuhen tuotantokierron, on kuntoluokitus. Kun sitä tekee säännöllisesti, muodostuu uuhien ruokinnan onnistumisesta kattava ja ajantasainen kuva. Menetelmä soveltuu niin uuhiryhmän kuin yksittäisten uuhien ravitsemustilan seuraamiseen. Kunnostusvaiheeseen on varattava ainakin 6-8 viikkoa, koska uuhen kuntoluokan muuttaminen jo puolella yksiköllä (asteikolla 1-5) vie noin neljä viikkoa. Ennen astutuksen alkua pitää laihat uuhet kunnostaa ja lihavat laihduttaa. Tällä ehkäistään huonoa kiimaan tuloa ja huonoa karitsatuotosta. Jonkin verran kuntoluokkia on mahdollista parantaa vielä tiineyden ensimmäisen kuukauden jälkeen seuraavina viikkoina. Nopeat ruokinnan muutokset astutuksen ja alkutiineyden aikoihin lisäävät huomattavasti katastrofien, ylisuurien karitsueiden tai sikiöiden varhaiskuolemien, riskiä.
Ruotsalainen Gård & Djurhälsan (ent. Svenska Djurhälsovården) on tuottanut havainnollisen DVD-levyn kuntoluokituksesta. Lammasmaailma lainaa DVD:tä lammasyhdistysten tilaisuuksiin toimitusmaksuja vastaan. Selostus on ruotsinkielinen, mutta mukana seuraa Lammasmaailman tuottama suomennos. Tilaukset verkkokaupan kautta.
Laadunvarmistusta lampolassa
Julkaistu maanantaina 6. heinäkuuta 2015
Lammaslääkäri kävi opiskelemassa elintarviketuotannon laadunvarmistusta. Yksinkertaistettuna konsepti on seuraava: tunne tuotantosi, selvitä elintarviketurvallisuutta uhkaavat riskit; ota käyttöön hyvät hygieniakäytännöt; varmista aika ajoin, että toimit niin kuin olet suunnitellut. Jotkin työvaiheet saattavat lisäksi olla kriittisen tärkeitä lopputuotteen turvallisuuden kannalta. Niitä pitää siksi mitata jatkuvasti; jos mittari osoittaa, etteivät vaatimukset täyty, pitää olla mietittynä korjaava toimenpide.
Konsepti on looginen ja systemaattinen. Vastaavaa lähestymistapaa voisi aivan hyvin soveltaa myös alkutuotannossa; minkälaista karitsaa, kenelle ja miten on ajateltu kasvattaa; mitkä asiat uhkaavat kannattavuutta; toimitaanko hyvien käytäntöjen mukaisesti; seurataanko tuotantoa suunnitellusti. Sisältyykö toimintaan kriittisen tärkeitä, tuotannon kannattavuutta ja eläinten hyvinvointia uhkaavia pullonkauloja ja mitataanko niitä?
Laatuvarmistetun tuotannon etuna on parempi tuote paremmalla kannattavuudella. Laatupoikkeamat ja hajonta teuraseläinten painoissa ja määrässä vähenevät. Kaikki osapuolet voittavat; lampuri, eläimet ja lihan jatkojalostaja.
Lammasmaailmassa ajattelemme, että karitsakasvatuksen laatupisteet ryhmittyvät seitsemän teeman alle:
– teurasruhojen laatu
– pässien astutuskauden aikainen terveys
– uuhien tuotantovaiheen mukainen ruokinta
– tunnutuksen- ja karitsoinninaikaiset lampolaolosuhteet
– pienimpien karitsoiden ravinnonsaanti
– suunnitelmallinen sisäloistorjunta
– akuuttien/tarttuvien tautien ehkäisy
Jokaiseen teemaan liittyy sekä hyviä käytäntöjä että toiminnan onnistumista kuvaavia mittareita. Kun toimitaan niiden mukaan, ei onnistunut tuotanto ole kiinni sattumasta vaan siitä, että keskitytään oikeisiin asioihin. Jos vielä pyritään ruokinnan osalta parhaaseen lopputulokseen, on tuotannosta tunnistettavissa jopa kriittisen tärkeitä kohtia. Ne ovat sellaisia, joiden puutteisiin on heti reagoitava jollakin tavoin. Korjaavilla toimilla on mahdollista ehkäistä eläinten hyvinvointia ja tuotannon kannattavuutta uhkaavia ongelmia.
Vapautta ja vastuuta
Julkaistu keskiviikkona 10. kesäkuuta 2015
Hyvät laiduntamiskäytännöt karitsoiden turvaksi
Karitsoille on juuri koittanut vapaus. Ne pääsevät nauttimaan suomalaisen alkukesän pakahduttavasta vehreydestä – lampurit työnsä hedelmistä. Ikävä kyllä kolikon kääntöpuoli on, että joskus ilo saattaa loppua lyhyeen. Jos ripuli iskee tai yksi tai useampi (komeimmista) karitsoista löytyy kuolleena, on katastrofi jo tapahtunut. Juuri siksi on käytettävä aikaa taudinsyyn selvittämiseen ja vastaavien tapausten ehkäisemiseen.
Onko ruokinnanmuutos ollut hyvin äkillinen? Oliko kuolleessa päällepäin näkyviä muutoksia? Mitä oireita on muissa karitsoissa? Onko eläimiä käsitelty viimeisten vuorokausien aikana (kuljetettu, lääkitty, ryhmitelty)? Missä kunnossa ovat juoma-astioiden ja ruokintakaukaloiden ympäristöt? Rajoittuvatko laitumet kosteikkoihin?
Jos ripuli on suolistoloisten aiheuttamaa, se selviää ulostenäytteenotolla. Muiden tautien erotusdiagnostiikkaan voi saada lisätietoa eläinlääkärin suorittamasta kuolleen karitsan kenttäobduktiosta. Jos kuitenkin kuollut karitsa on saatavissa samana päivänä Eviran kylmiöön odottamaan raadonavausta, se kannattaa sinne toimittaa.
Yksittäinen eläin voi kuolla pelkästään muutoksen aiheuttaman stressin ja hyvin äkillisen suolistoperäiseen shokin seurauksena (”suolisolmu”). Löydöksenä verekäs suoli ja yleiset hengitys- ja verenkiertoelimistön shokkilöydökset sydämessä, keuhkoissa ja imusolmukkeissa.
Pässipoikien kehittymässä olevat virtsakivet voivat alkuun oireilla niin lievästi, ettei lampuri huomaa laitumella mitään poikkeavaa. Jos virtsaputki sitten tukkeutuu, voi 12 tunnissa seurata jo virtsarakon repeämä ja virtsamyrkytys.
Äkillinen sydänlihasrappeuma ja hengenmeno laidunkauden alkaessa lienee harvinainen, mutta pidettävä mielessä yhtenä erotusdiagnoosina.
Kokkidioosi voi oireilla laitumella rajustikin. Erityisen huono yhdistelmä on nuorimpien karitsoiden altistuminen massiiviselle tartunnalle. Tällainen tilanne voi syntyä esim. silloin, kun samalla laitumella laiduntavat kovin eri-ikäiset juuri vieroitetut karitsat. Tai kun kosteus ja lämpö kiihdyttävät laitumella talvehtineita ookystojen kehittymään yhtäaikaisesti tartuntakykyisiksi. Samantyyppiset olosuhteet edistävät vanhoilla laitumilla myös suolistoloistartuntojen aiheuttamaa ripulia, joka osaltaan altistaa kokkidioosille.
Isompien karitsoiden klostridioosi (tyyppi D) uhkaa nopeasti kasvavia yksilöitä rehevillä nurmilla. Terveessäkin suolessa esiintyvä bakteeri villiintyy, kun helppoliukoista energiaa on äkisti tarjolla yllin kyllin. Uhkaava tilanne voi kehittyä kevään ensimmäisillä laitumilla tai myöhemminkin kesällä, jos rehun laatu ja määrä muuttuvat laitumenvaihdon yhteydessä huomattavasti. Raadonavauksessa todetaan shokkikuva ja usein myös tyypillisesti turvonneet vaaleat munuaiset. Tämän taudin ennaltaehkäisyyn on käytettävissä myös rokote (erityislupavalmiste).
Loistavaa laidunkautta !
Julkaistu lauantaina 16. toukokuuta 2015
Sisäloisten torjuntasuunnitelma
Pitkäjänteinen lammastilan sisäloistorjunta koostuu loisanalytiikasta ja loistorjuntaohjelmasta. Ohjelmassa kartoitetaan mahdollisuudet ennaltaehkäisyyn, analytiikalla seurataan tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta. Loistorjuntasuunnitelmassa ohjelma ja analytiikka kootaan yhteen.
Tähän aikaan keväästä uuhien loisnäytteet kuvaavat todella hyvin tartunnan tasoa lampolassa; valon lisääntyminen ja karitsointeihin liittyvä tilapäinen vastustuskyvyn lasku lisäävät munien erittymistä ulosteeseen. Kun tutkitutat näytteet, on löydösten ja esitietojen perusteella mahdollista saada alustava käsitys lampolan loistilanteesta. Myös uuhien lääkitystarve voidaan arvioida; useimmiten lääkityksistä ei ole tässä vaiheessa hyötyä.
Karitsoiden seurantanäytteet kuvaavat laidunten tilaa ja antavat mahdollisuuden reagoida ongelmiin ennalta. Ota näytteet niissä tilanteissa, joissa loistautien riski kasvaa. Tällaisia ovat mm. puhtaan laitumen puuttuminen karitsoilta, vieroitus, laidunalan supistuminen ja epäsuotuisat sääolosuhteet. Papananäytteissä todettu eläinten tartuntatason voimakas kasvu on peruste laidunkauden aikaiselle lääkitykselle – ripulioireita ei tarvitse odottaa.
Sisäloisten torjuntasuunnitelmassa esitetään niitä mahdollisuuksia, joita tilalla on loistartuntojen hillitsemiseen, tilan ulkopuolelta tulevien uusien tartuntojen ehkäisemiseen ja loistilanteen seuraamiseen. Ennaltaehkäisy, eläinten vastustuskyvyn tukeminen ja kasvun seuraaminen takaavat varmimmin loistavan laidunkauden ilman ripulia ja kasvutappioita.
Lue lisää: ”Suomalaisen lammastilan sisäloistorjunta” (tilaa ilmaiseksi kohdasta ”Haluan tietää…).