Arkisto kirjoittajalle
Onko kaikki suhteellista
Julkaistu perjantaina 17. huhtikuuta 2015
Eduskuntavaalit lähestyvät. Internetin vaalikoneet syytävät ehdokkaista mitä erilaisimpia tietoja kansalaisten päätöksenteon avuksi. Kysymys ei ole vähemmästä kuin uusien päätöksentekijöiden valitsemisesta historiallisen vaikeaan rakennemuutokseen.
Netti on tuonut myös lukemattomille muille elämänalueille ehtymättömän mahdollisuuden vertailla tuotteiden ja palveluiden ominaisuuksia. Kolikon toinen puoli on, että tiedon valtavirta ei vapauta meitä kaikkein tärkeimmästä; oman pään käyttämisestä tiedon merkityksen arvioinnissa. Liian valmiit ratkaisut voivat erehdyttää luulemaan, että monimutkaisiin kysymyksiin olisi yksinkertaisia ratkaisuja.
Lampolassakin on hyvä suhteuttaa asioita ja pysähtyä miettimään, mitä asioita kannattaa mitata ja miten asiat riippuvat toisistaan. Onko tuotannolle asetettuja tavoitteita seurattu? Ja mitä muuta ehkä haluaisi ehtiä miettiä kuin lampaita? Töiden hallintaa auttaa, kun tehtävät on jollakin lailla aikataulutettu ja laitettu tärkeysjärjestykseen. Monet tuotantovaiheiden mukaiset työt myös toistuvat säännöllisesti. Niiden kohdalla on hyvä kysyä itseltään, tunnenko tilani. Jos esim. tiineyttämisessä, uuhien kuntoluokissa, karitsoiden elinvoimaisuudessa tai eläinten terveydessä tulee ongelmia, olisiko ne voitu ehkäistä ennalta.
Eläinten terveys ja hyvinvointi riippuvat lopulta kokonaisuudesta – myös eläinten hoitajan hyvinvoinnista.
Valoa näkyvissä
Julkaistu maanantaina 6. huhtikuuta 2015
Meitä on monta ja alkaa olla ahdasta. Jaamme tilan kuitenkin sopuisasti, koska olemme aika tasavahvoja. Olemme kuunnelleet ympäröivän maailman ääniä ihmeissämme, kiinnostuneina, emme peloissamme. Pelkoon ei ole tuntunut olleen syytä, koska äänet ovat olleet rauhallisia ja ympäristö on pysynyt vakaa. Tutuin ja turvallisin ääni on kuitenkin tullut aivan korvan juuresta; toistuva kurina ja lirinä sekä lyhyet, tyytyväiset röyhtäisyt.
Nyt alkaa kuitenkin tuntua, että jokin on muuttumassa. Tila alkaa olla kortilla ja seinämät tuntuvat rytmikkäästi tunkevan meitä kohti tunnelia ja tunnelin päässä pilkottavaa valoa. Oli ehkä aikakin. Minä ja sisarukseni olemme saaneet valmistautua muutokseen rauhassa ja alusta asti riittävillä eväillä. Olo on luottavainen. Aavistan kuitenkin, että ero nykyiseen tulee olemaan suuri. Siksi toivon, että tuolla ulkona odottaisi kuiva, lämmin ja puhdas ympäristö. Sekä useampi kunnon ateria heti kättelyssä – meille kaikille. Onkohan tämä kaikki varmistettu jo hyvissä ajoin etukäteen ?
Pässin virtsakivet – yhteinen tuska
Julkaistu lauantaina 21. maaliskuuta 2015
Pässi, joka kärsii tukkeuman aihauttavasta virtsakivitaudista, on tuskainen. Kyvyttömyys helpottaa eläimen kipua aiheuttaa ahdistusta myös hoitajalle. Eläinlääkärin mahdollisuudet auttaa eläintä saattavat rajoittua hetkellisen helpotuksen tarjoamiseen. Kaiken huipuksi yhden pässin oireilu tarkoittaa, että sairaus on todennäköisesti kehittymässä muissakin saman tuotantovaiheen eläimissä. Voidaan todella sanoa, että tuska on yhteinen.
Virtsakivitauti on ruokintaperäinen ja ruokinnan korjaamisella sitä on ehkäistävä. Yleisin virtsakivi muodostuu ammonium-magnesium-fosfaatti-kiteistä (struviitti) ja liittyy voimakkaaseen viljaruokintaan. Rehuseoksen liian alhainen kalsium-fosforisuhde sekä juomaveden ja hyvälaatuisen karkearehun puute ovat tyypillisiä taudille altistavia tekijöitä – erityisesti voimakkaan kasvun vaiheessa. Vaikka struviitti-kiteet eivät muodosta isoja yhtenäisiä kiviä, pelkkä sorakin pystyy tukkimaan pässin virtsatiet, osittain tai kokonaan. Tukkeumat kehittyvät peniksen kärjessä olevaan matomaiseen lisäkkeeseen ja usein myös virtsaputken alkuosassa olevaan s-malliseen mutkaan. Pahimmassa tapauksessa seuraa virtsarakon repeämä ja virtsamyrkytys.
Aina ei tukos ole heti täydellinen ja taudinkulku voi viedä 5-7 päivää. Taudin varhaiseksi havaitsemiseksi ei seuraavia oireita kannata sivuuttaa:
– esinahan ympärystän villat ovat kuivuneen, kiteisen virtsan tahrimia
– eläin tiputtelee veristä virtsaa
– eläin lopettaa syömisen ja eristäytyy
– eläimellä on pitkittyneitä virtsaamisyrityksiä
Sairastuneeen eläimen pelastamiseksi on tehtävissä sitä enemmän, mitä aikaisemmin tauti havaitaan. Arvokkaan jalostuseläimen hoito voi olla myös kirurginen. Toisaalta mahdollinen lopetuspäätös on tehtävä ilman turhia viivyttelyjä.
Huomio on samalla suunnattava uusien tapausten ehkäisyyn. Rehun väkevyyttä on nopeasti pudotettava. Samalla on nostettava rehun kalsium-fosforisuhdetta (2:1). Virtsa laimenee, kun eläimet lisäävät juomistaan. Tämä tapahtuu lisäämällä rehuannokseen 4 % ruokasuolaa ja varmistamalla, että raikasta, sulaa vettä on jatkuvasti ja helposti eläinten saatavilla. Suolalla on suotuisa vaikutus myös virtsan mineraalisuhteisiin. Struviittikiteiden muodostumista ehkäisee myös virstan hapattaminen. Tähän suositellaan mm. ammoniumkloridia annoksella 10 g päivässä.
Kuinka yleisestä ongelmasta on kyse ? Auta sinä meitä selvittämään asiaa. Käy vastaamassa oheiseen kyselyyn nimettömänä, se vie vain hetken. Kerromme tuloksista tulevissa kirjoituksissa. Linkki kyselyyn.
Kerralla oikein
Julkaistu torstaina 12. maaliskuuta 2015
Sano mitä teet, tee mitä sanot. Mittaa, teetkö mitä sanot. Todista, että teet mitä sanot. Älä tee samaa virhettä kahta kertaa. Useimmille ihmisille parasta laatuaikaa on loma – siitä ei tarvita mitään todisteluja. Mutta lomalle jääminen tai lomalta palaaminen vasta paljastaa, kuinka hyvin oma laatujärjestelmä huolehtii aikatauluista, paperisodasta ja asiakastyytyväisyydestä.
Lampaan vuosi on kuin päiväkodissa askarreltu pahvinen pyöreä vuosikello; kun viisaria pyörittää eri kuukausien kohdalla tietää, miltä ulkona näyttää – ja mihin töihin pellolla, laitumilla tai sisällä lampolassa on varauduttava. Tärkein töitä rytmittävä taho on johtajapässi – näinhän se on usein muuallakin. Kun pässi tai pässit laitetaan uuhien joukkoon, on samalla keskeiset hoitotyöt suunniteltu ainakin puoleksi vuodeksi eteenpäin; tiineystarkastukset, kuntoluokitukset, lopputiineiden ruokinta, karitsoinnit.
Lammastilalla on työhuippuja ja rauhallisempia jaksoja, on rutiineita ja keskeisiä laadunvarmistustoimia. Iso kuva perustuu suunnitteluun, jossa on otettu huomioon itselle asetetut tavoitteet ja maatilan kokonaisuus. Lampuri joutuu esittämään itselleen monia kysymyksiä; mikä on lammastalouden tärkein tulonlähde; minkälaiseen eläinmäärän ja mihin vuodenaikaan osuvaan karitsointiin tilat antavat myöden; miten lammastalous sovitetaan tilan muuhun tuotantoon; minkälaisella ruokintajärjestelmällä eläimiä kasvatetaan.
Hyvä etukäteissuunnittelu ottaa huomioon myös asiakkaan. Mitä useammin asiat menevät kerralla oikein, sitä varmemmin asiakkaat saavat luvattua laatua oikeaan aikaan. Lammasmaailma työskentelee yhdessä lampureiden ja pienteurastamoiden kanssa pitkäjänteisen laadunvarmistuksen hyväksi.