Arkisto aiheelle ‘Karitsakuolleisuus’
Eläinten terveyden parantaminen lisää kannattavuutta
Julkaistu keskiviikkona 20. tammikuuta 2021
Arvioimme Lammasterveys 2020 -ohjelman nettotuotoksi 100 uuhen tilalla ensimmäisenä vuonna 1300 euroa ja seuraavina vuosina 2400 euroa vuodessa. Toisin sanoen terveydenhuoltoon sijoitettu euro tulee investointien jälkeen takaisin 3,4 kertaisena. Tosiasiassa nettotuotto on selvästi tätäkin suurempi, koska hyödyt on arvioitu varovaisesti eikä laskelmissa ole otettu huomioon mahdollista NEUVO-tukea eikä yli 18 kiloisten karitsoiden laatupalkkiota. Seuraavassa laskelmien perusteet:
Terveydenhuolto on katraan terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämistä ja edistämistä tilan taloudellisen tuloksen parantamiseksi. On tärkeää ymmärtää, että näkyvimmät eläintaudit eivät yleensä ole niitä ongelmia, jotka aiheuttavat suurimpia menetyksiä – lisäkustannuksia tai saamatta jääneitä tuloja. Näkökulma kannattaa asettaa kokonaisuuden hallintaan. Se luo tuottavuuden ja kannattavuuden parantamiselle kaikkein parhaimmat edellytykset.
Lammasterves 2020 –ohjelman toimenpiteet tähtäävät uuhenvuoden kokonaisuuden hallintaan. Toiminnan laatua varmistetaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta kriittisissä pisteissä. Määriteltyihin tuotantovaiheisiin (osaprosesseihin) kohdistetaan parhaita käytäntöjä ja tarpeellisia tukitoimintoja. Jokaisessa vaiheessa pyritään mahdollisimman hyvään tuotokseen, joka sitten siirtyy seuraavaan vaiheeseen. Kun toimitaan tällä tavalla, päästään tauteja ja huonoa kasvua ehkäisemään ennalta jo siinä vaiheessa, kun toimenpiteillä on paras vaikuttavuus. Myös tuottavuus paranee, kun lampolassa tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan.
Osittaisbudjetointi on nopea ja usein riittävän tarkka menetelmä terveydenhuollon toimenpiteiden hyödyn arviointiin. Laskelmiin otetaan tuloina mukaan toimenpiteiden aiheuttama lisätuotos tai vähentyneet kustannukset. Menoina vähennetään lisäkustannukset ja vähentyneet tuotot. Näin saadaan toimenpiteiden aiheuttama nettotulos – tuotto tai tappio. Katso tarkemmat laskelmat seuraavasta:
Lammasterveys 2020 -ohjelman ekonomiaa_210118
- Lisätuottoa tuovat alentunut karitsakuolleisuus, parantunut kasvu ja paremmat teurasluokitukset.
- Kustannussäästöä tulee kasvatusajan lyhenemisen aiheuttamasta työ- ja rehukustannusten pienenemisestä.
- Kustannuksia syntyy ohjelman mukaisesta valmennuksesta ja työpajoista, Uuhineuvola™ -käynnistä, laidunnussuunnitelmasta ja papananäytteistä sekä Lammasmaailman tarjoamien sähköisten työkalujen ylläpidosta.
- Kustannuksiksi on laskettu myös kuntoluokitusten, punnistusten ja uuhineuvolakäynnin lisätyö lampurille.
Taloudellisten kannusteiden lisäksi tavoitteellinen terveydenhuolto kannattaa siksi, että se vähentää lampurin stressiä ja huolta eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista. Se myös tuottaa dokumentoitua tietoa siitä, missä asioissa toimintaa voi edelleen parantaa.
Lue lisää laadunvarmennuksen tunnusluvuista Lammas & Vuohi –lehden numerosta 5/2020 (Terve uuhi, terveet karitsat).
Pystyykö karitsakuolleisuuteen vaikuttamaan?
Julkaistu keskiviikkona 19. huhtikuuta 2017
Paljonko tilallasi syntyy kuolleita karitsoita tai niitä kuolee ensimmäisten 72 tunnin aikana? Minkälaisille uuhille kuolleisuus painottuu? Osalla lampureista tällainen tieto löytyy helposti. Osa tietää, ettei jokaista kuolleena syntynyttä ole edes kirjattu. Oleellista on ymmärtää, ettei kuolleisuuden riskejä voi pienentää, ellei seuraa sen ajoittumista ja selvittele syitä. Alle 10 % kokonaiskuolleisuus neljänteen elinpäivään mennessä on realistinen ja mielekäs tavoite jokaisessa lampolassa. Kuolleisuuden pitäminen alhaisena on pääosin hoito- ja olosuhdekysymys.
Abortoidut tai muumioidut sikiöt on helppo kirjata kuolleena syntyneiksi. Kuolema voi kuitenkin kohdata vasta alku- tai loppuvaiheessa synnytystä, tai ensimmäisten elinminuuttien aikana. Jopa parin tunnin ikäinen karitsa luokitellaan tiloilla joskus virheellisesti kuolleena syntyneeksi. Eläinlääkärin tekemissä kenttäobduktioissa olisi mahdollista tarkentaa karitsoiden kuolinajankohta ja siten eritellä syntymäkuolleisuuden emästä, karitsasta tai olosuhteista johtuvat syyt.
Aborteilla voi olla ei-tartunnallisia ja tartunnallisia syitä. Eläimestä toiseen tapahtuvat tartunnat ovat Suomessa harvinaisia. Ympäristöstä peräisin olevia infektioita voi aiheutua esim. puutteellisesta rehu- tai juomavesihygieniasta. Erilaisten epäspesifisten infektioiden määrä voi nousta pelkästään siitä syystä, että uuhikantaa on uudistettu voimakkaasti ja nuorten, vastustuskyvyltään vielä kehittymättömien eläinten osuus on lampolassa huomattavan suuri.
Muu kuin syntymäkuolleisuus on arviolta puolessa tapauksia seurausta pikkukaritsoiden energianpuutteesta (hypoglykemiasta). Se taas johtuu vyyhdistä, joka koostuu pitkittyneistä karitsoinneista, huonoista emo-ominaisuuksista (karitsan ternimaidon puutteesta) ja alipainoisten karitsoiden kylmettymisestä. Parin päivän ikään sinnitelleitä heikkoja karitsoita niittävät vielä karitsoiden elimistöönsä saamien mikrobien aiheuttamat suolisto-, napa- ja niveltulehdukset.
Vaikka karitsointien valvonta ja hygieeniset olosuhteet auttavat ratkaisevalla tavalla kuolleisuuden hallinnassa, alkaa työ kuolleisuuden ehkäisemiseksi jo paljon ennen karitsointeja. Uuhen tuotantokierrossa toistuvat ympäri vuoden sellaiset vaiheet, joiden hyvällä toteutuksella voi varmistaa terveet ja hyvinvoivat uuhet ja karitsat:
- Valitsemalla vain terveitä, karitsansa hyvin hoitavia uuhia ja huolehtimalla näiden oikeasta kuntoluokasta, saadaan emoja, joilla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue.
- Kiimojen synkronoinnilla voi päästä neljän viikon karitsointijaksoon, joka on monessa suhteessa edullisempi karitsoiden terveydelle kuin pidemmät karitsointijaksot.
- Tiineysultraus ja sikiölaskenta helpottavat uuhien ryhmittelyä ruokintaryhmiin, tulevien karitsointien valvontaa ja varautumista adoptioihin.
- Oikealla tiineysajan ruokinnalla voi pyrkiä varmistamaan karitsoiden hyvät syntymäpainot ja uuhien riittävän maidontuotantokyvyn.
Tiiviit karitsointijaksot mahdollistavat hyvän vierihoidon
Julkaistu torstaina 3. marraskuuta 2016
Liki kaikki uuhet on mahdollista saada kantaviksi neljässä viikossa, kun hyödynnetään kiimojen synkronointitekniikoita ja käytetään terveitä hyväkuntoisia pässejä. Lyhyt astutusaika johtaa tiiviiseen karitsointijaksoon, mikä keventää karitsointien valvontaa. Myös adoptioiden järjestäminen helpottuu. Saman ikäisten karitsoiden valvominen on helpompaa ja tautiriskit nuorimpien karitsoiden osalta vähäisempiä, koska karitsoiden ikähaarukka on suhteellisen kapea. Pikkukaritsoiden vastustuskykyä varmistaa alilämpöisyyden ehkäisy (kuivaus, lämpölamput) ja jokaisen karitsan riittävä ternimaitoannos. Ternimaitoa (ravintoa + vasta-aineita) karitsan pitäisi saada noin 10 % painostaan ensimmäisen 24 tunnin aikana, puolet tästä ensimmäisen 4-8 tunnin aikana. Jos karitsa ei itse hakeudu nisälle puolessa tunnissa, sitä on autettava, ja myös varmistettava kunnollinen alkuannos (50 ml). Puhdas ja kuiva ympäristö pitävät taudinaiheuttajien määrän ympäristössä alhaisena. Kaikki tämä näkyy mm. pikkukaritsoiden ripulien vähäisyytenä.
Vahdittavaa riittää tästä eteenkin päin parin viikon ikään asti; käyvätkö kaikki karitsat säännöllisesti imemässä – ja vain omaa emäänsä? Säilyykö uuhien ruokahalu hyvänä ja utareet terveinä? Kasvavatko karitsat? Tämäkin tarkkailu onnistuu parhaiten, kun karitsat ovat suhteellisen saman ikäisiä. Valvonta helpottuu entisestään, jos korkeintaan 20-25 karitsaa emineen ryhmitellään aina omiin ryhmiinsä.
Karitsointiryhmien kokoon ja astutusajan pituuteen vaikuttavat myös käytettävissä olevat tilat ja karsinarakenteet. Karitsointikarsinoiden enimmäistarve on arvioitava myös sen mukaan, mikä on eri-ikäisten uuhien oletettu vuonuekoko ja siten karitsointikarsinoissa vietettävä suositeltava aika. Karitsointiaikana voi hyvin tulla vastaan tilanne, että 30 % uuhista on samaan aikaan karitsointikarsinoissa. Syntyvien karitsoiden määrän ennakointia auttaa tiineysultraus.
Pikkukaritsoiden elämässä ensimmäiset pari viikkoa ovat ratkaisevia terveelle kasvu-uralle pääsemiseksi. Siihen ajanjaksoon on kohdistettava myös oma työssä jaksaminen. Tässä voi auttaa hyvä töiden suunnittelu ja tiivis karitsointijakso. Lisätyövoima, vaikka vain valvomassa tilannetta ja huoltamassa joukkoja, helpottaa paljon.
Karitsointi – apua !
Julkaistu lauantaina 19. maaliskuuta 2016
Milloin puuttua synnytykseen, miten ehkäistä ongelmia ?
Uuhen kantoaika vaihtelee yllättävän paljon. Normaalivaihtelu on 145-155 vuorokautta, mutta lienee tilakohtaisesti pienempi. Karitsointien valvoja hyötyy huomattavasti, jos hänellä on edes tieto siitä, milloin uuhi on tullut kantavaksi. Tässä auttaa, jos astutusaikana värjää pässin rinnan eri väreillä esim. eri viikkoina. Arvokasta lisätietoa saa sellaisella tiineysultrauksella, jossa lasketaan sikiömäärät ja arvioidaan tiineyden vaihe. Tutkimuksesta saatava tieto auttaa varautumaan niin oikeaan karitsointihetkeen kuin karitsoinnin kestoon, sekä mahdollisiin adoptioihin.
Lopputiineiden uuhien ensiluokkaisista olosuhteista ja rauhallisesta käsittelystä ei kannata tinkiä. Nopeat olosuhde- ja ruokinnanmuutokset sekä muu stressi voivat laukaista herkässä tuotantovaiheessa olevilla eläimillä akuuttia sairastuvuutta (hypokalsemia, listeria, tiineysmyrkytys). Ylipaino lisää emätinluiskahdusten ja synnytysvaikeuksien riskiä, alikunto heikentää karitsoiden elinvoimaisuutta. Kostea, epähygieeninen ja vetoisa ympäristö altistavat uuhia kohtu- ja utaretulehdukselle, karitsoita napa- ja niveltulehduksille, ripulille ja kylmettymiselle.
Ylivoimaisesti suurin osa karisoinneista sujuu ongelmitta, eikä varsinaista synnytysapua tarvita. Hyvin etenevään synnytykseen ei huolellisenkaan valvojan edes pidä puuttua. Avautumisvaihe kestää kaikkineen 1-2 vuorokautta; ulkosynnyttimet turpoavat, lantionsiteet löystyvät, utare turpoaa. Kohdunkaulan varsinainen avautuminen vie 1-8 tuntia, ensikoilla pidempään kuin vanhoilla uuhilla. Tänä aikana uuhi on levoton, potkii jaloillaan, pyrkii eristäytymään, nousee ja paneutuu makuulle toistuvasti, näyttää yrittävän virtsata tiheästi. Kun työntövaihe alkaa, poltot ovat selvät ja karitsan pitäisi syntyä viimeistään tunnin sisällä. Jos poltot jatkuvat edelleen hyvinä, seuraavat karitsat syntyvät tyypillisesti 15-30 minuutin välein. Sikiökalvot seuraavat karitsaa pienellä viiveellä. Viimeisen karitsan jälkeen voi jälkeisten tulo kestää useita tunteja.
”Sikiö tekee synnytyksen”. Ensimmäisenä tulossa olevan sikiön liikkeet ja oikea asento tuottavat niitä polttoja, jotka lopullisesti avaavat kohdunkaulan ja työntävät sikiön ulos kohdusta. Ongelmat uhkaavat, jos ylisuuren sikiön pää ei mahdu avautumassa olevaan kohdunkaulaan tai sikiö on takaperin. Myös kuollut sikiö on hyvin tavallinen syy siihen, ettei synnytys kunnolla käynnisty. Muita syitä puutteelliselle avautumiselle ovat emättimen esiinluiskahdus lopputiineyden aikana ja lievä tai vakava karitsointihalvaus (hypokalsemia).
Tarkkaile uuhia huolellisesti. Puutu asioihin ja tarkista synnytystiet, jos
- avautumisvaihe kestää yli kahdeksan tuntia
- voimakkaat poltot eivät puolessa tunnissa johda karitsan syntymään
- vesipussi on näkyvissä yli tunnin eikä emällä ole selviä polttoja
- emä vaikuttaa tuskaiselta tai uupuneelta, peräsuolesta vuotaa verta tai näkyvillä olevan karitsan kieli on turvonnut
- kyseessä on ilmeinen virheasento, näkyvissä esim. häntä tai ylimääräisiä jalkoja
- jälkeiset eivät ole tulleet 12 tuntiin.
Jos päädyt antamaan synnytysapua, noudata hyvää hygieniaa ja käytä liukastetta säästelemättä. Pidä kokeneen lampurin ja eläinlääkärin puhelinnumerot lähellä.