Arkisto aiheelle ‘Loistorjunta ja laiduntaminen’
Vapautta ja vastuuta
Julkaistu keskiviikkona 10. kesäkuuta 2015
Hyvät laiduntamiskäytännöt karitsoiden turvaksi
Karitsoille on juuri koittanut vapaus. Ne pääsevät nauttimaan suomalaisen alkukesän pakahduttavasta vehreydestä – lampurit työnsä hedelmistä. Ikävä kyllä kolikon kääntöpuoli on, että joskus ilo saattaa loppua lyhyeen. Jos ripuli iskee tai yksi tai useampi (komeimmista) karitsoista löytyy kuolleena, on katastrofi jo tapahtunut. Juuri siksi on käytettävä aikaa taudinsyyn selvittämiseen ja vastaavien tapausten ehkäisemiseen.
Onko ruokinnanmuutos ollut hyvin äkillinen? Oliko kuolleessa päällepäin näkyviä muutoksia? Mitä oireita on muissa karitsoissa? Onko eläimiä käsitelty viimeisten vuorokausien aikana (kuljetettu, lääkitty, ryhmitelty)? Missä kunnossa ovat juoma-astioiden ja ruokintakaukaloiden ympäristöt? Rajoittuvatko laitumet kosteikkoihin?
Jos ripuli on suolistoloisten aiheuttamaa, se selviää ulostenäytteenotolla. Muiden tautien erotusdiagnostiikkaan voi saada lisätietoa eläinlääkärin suorittamasta kuolleen karitsan kenttäobduktiosta. Jos kuitenkin kuollut karitsa on saatavissa samana päivänä Eviran kylmiöön odottamaan raadonavausta, se kannattaa sinne toimittaa.
Yksittäinen eläin voi kuolla pelkästään muutoksen aiheuttaman stressin ja hyvin äkillisen suolistoperäiseen shokin seurauksena (”suolisolmu”). Löydöksenä verekäs suoli ja yleiset hengitys- ja verenkiertoelimistön shokkilöydökset sydämessä, keuhkoissa ja imusolmukkeissa.
Pässipoikien kehittymässä olevat virtsakivet voivat alkuun oireilla niin lievästi, ettei lampuri huomaa laitumella mitään poikkeavaa. Jos virtsaputki sitten tukkeutuu, voi 12 tunnissa seurata jo virtsarakon repeämä ja virtsamyrkytys.
Äkillinen sydänlihasrappeuma ja hengenmeno laidunkauden alkaessa lienee harvinainen, mutta pidettävä mielessä yhtenä erotusdiagnoosina.
Kokkidioosi voi oireilla laitumella rajustikin. Erityisen huono yhdistelmä on nuorimpien karitsoiden altistuminen massiiviselle tartunnalle. Tällainen tilanne voi syntyä esim. silloin, kun samalla laitumella laiduntavat kovin eri-ikäiset juuri vieroitetut karitsat. Tai kun kosteus ja lämpö kiihdyttävät laitumella talvehtineita ookystojen kehittymään yhtäaikaisesti tartuntakykyisiksi. Samantyyppiset olosuhteet edistävät vanhoilla laitumilla myös suolistoloistartuntojen aiheuttamaa ripulia, joka osaltaan altistaa kokkidioosille.
Isompien karitsoiden klostridioosi (tyyppi D) uhkaa nopeasti kasvavia yksilöitä rehevillä nurmilla. Terveessäkin suolessa esiintyvä bakteeri villiintyy, kun helppoliukoista energiaa on äkisti tarjolla yllin kyllin. Uhkaava tilanne voi kehittyä kevään ensimmäisillä laitumilla tai myöhemminkin kesällä, jos rehun laatu ja määrä muuttuvat laitumenvaihdon yhteydessä huomattavasti. Raadonavauksessa todetaan shokkikuva ja usein myös tyypillisesti turvonneet vaaleat munuaiset. Tämän taudin ennaltaehkäisyyn on käytettävissä myös rokote (erityislupavalmiste).
Loistavaa laidunkautta !
Julkaistu lauantaina 16. toukokuuta 2015
Sisäloisten torjuntasuunnitelma
Pitkäjänteinen lammastilan sisäloistorjunta koostuu loisanalytiikasta ja loistorjuntaohjelmasta. Ohjelmassa kartoitetaan mahdollisuudet ennaltaehkäisyyn, analytiikalla seurataan tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta. Loistorjuntasuunnitelmassa ohjelma ja analytiikka kootaan yhteen.
Tähän aikaan keväästä uuhien loisnäytteet kuvaavat todella hyvin tartunnan tasoa lampolassa; valon lisääntyminen ja karitsointeihin liittyvä tilapäinen vastustuskyvyn lasku lisäävät munien erittymistä ulosteeseen. Kun tutkitutat näytteet, on löydösten ja esitietojen perusteella mahdollista saada alustava käsitys lampolan loistilanteesta. Myös uuhien lääkitystarve voidaan arvioida; useimmiten lääkityksistä ei ole tässä vaiheessa hyötyä.
Karitsoiden seurantanäytteet kuvaavat laidunten tilaa ja antavat mahdollisuuden reagoida ongelmiin ennalta. Ota näytteet niissä tilanteissa, joissa loistautien riski kasvaa. Tällaisia ovat mm. puhtaan laitumen puuttuminen karitsoilta, vieroitus, laidunalan supistuminen ja epäsuotuisat sääolosuhteet. Papananäytteissä todettu eläinten tartuntatason voimakas kasvu on peruste laidunkauden aikaiselle lääkitykselle – ripulioireita ei tarvitse odottaa.
Sisäloisten torjuntasuunnitelmassa esitetään niitä mahdollisuuksia, joita tilalla on loistartuntojen hillitsemiseen, tilan ulkopuolelta tulevien uusien tartuntojen ehkäisemiseen ja loistilanteen seuraamiseen. Ennaltaehkäisy, eläinten vastustuskyvyn tukeminen ja kasvun seuraaminen takaavat varmimmin loistavan laidunkauden ilman ripulia ja kasvutappioita.
Lue lisää: ”Suomalaisen lammastilan sisäloistorjunta” (tilaa ilmaiseksi kohdasta ”Haluan tietää…).