Tiedätkö, missä karitsasi viettävät tulevan kesän
Julkaistu sunnuntaina 8. toukokuuta 2016
Juuri nyt näyttää siltä, että toukokuun ”helteet” käynnistävät laidunten kasvun ennätysnopeasti. Tämän kesän laidunnussuunnitelman tarkentamiseen ei enää ole paljon aikaa. Loistorjunnan näkökulmasta kauden avauksen pitäisi kuitenkin olla joka kevät samanlainen:
– karitsoiden ensimmäinen laidun/laitumet on puhdas, vuoden laiduntamatta ollut laidun ja karitsat laiduntavat sellaisella ensimmäiset neljä viikkoa
– uuhien tartuntataso on tutkittu keväällä ennen laidunkauden alkua papananäyttein; loislääkitys laidunten suojelemiseksi on tarpeen, jos uuhien joukossa on runsaasti loismunien erittäjiä
Laidunnussuunnitelman on kuitenkin katettava koko kesä ja oltava ainakin joiltakin osin monivuotinen. Jos suunnitelma perustuu vain eläinmäärän laskennalliseen maksimointiin, tuotannon häiriöherkkyys lisääntyy ei-toivottujen sääolosuhteiden yhteydessä. Lisäksi kasvaa riippuvuus loislääkkeistä. Jos taas tavoitellaan koko kesän jatkuvaa hyvää laidunhygieniaa ja karitsoiden vakaata kasvua, kannattaa selvittää itselle: kuinka paljon viljeltyjä laitumia, lisälaitumia ja luonnonlaitumia on kaikkiaan käytettävissä; mitkä eläinryhmät on tarkoitus siirtää millekin lohkolle eri viikoilla; miten laidunten kuntoa seurataan; millä tavoin puhdas ensilaidun kiertää vuodesta toiseen osana kokonaisuutta?
Laidunnussuunnitelmaa varten tarvitaan tietoa: laidunkartat ja viljelysuunnitelmat, eläinmäärät nyt ja tulevina vuosina, karitsointiajankohdat, uuhi- ja pässikaritsoiden vieroitusiät, laidunkauden suunniteltu aloitus- ja päättymisajankohta. Tietojen avulla on mahdollista laatia tiekartta, joka tarkentuu laidunkauden kuluessa sääolosuhteiden, laidunten kunnon, karitsoiden kasvun ja loislöydösten perusteella.
Aloita vaikka hankkimalla kirjakaupasta projektikalenteri.
Karitsointi – apua !
Julkaistu lauantaina 19. maaliskuuta 2016
Milloin puuttua synnytykseen, miten ehkäistä ongelmia ?
Uuhen kantoaika vaihtelee yllättävän paljon. Normaalivaihtelu on 145-155 vuorokautta, mutta lienee tilakohtaisesti pienempi. Karitsointien valvoja hyötyy huomattavasti, jos hänellä on edes tieto siitä, milloin uuhi on tullut kantavaksi. Tässä auttaa, jos astutusaikana värjää pässin rinnan eri väreillä esim. eri viikkoina. Arvokasta lisätietoa saa sellaisella tiineysultrauksella, jossa lasketaan sikiömäärät ja arvioidaan tiineyden vaihe. Tutkimuksesta saatava tieto auttaa varautumaan niin oikeaan karitsointihetkeen kuin karitsoinnin kestoon, sekä mahdollisiin adoptioihin.
Lopputiineiden uuhien ensiluokkaisista olosuhteista ja rauhallisesta käsittelystä ei kannata tinkiä. Nopeat olosuhde- ja ruokinnanmuutokset sekä muu stressi voivat laukaista herkässä tuotantovaiheessa olevilla eläimillä akuuttia sairastuvuutta (hypokalsemia, listeria, tiineysmyrkytys). Ylipaino lisää emätinluiskahdusten ja synnytysvaikeuksien riskiä, alikunto heikentää karitsoiden elinvoimaisuutta. Kostea, epähygieeninen ja vetoisa ympäristö altistavat uuhia kohtu- ja utaretulehdukselle, karitsoita napa- ja niveltulehduksille, ripulille ja kylmettymiselle.
Ylivoimaisesti suurin osa karisoinneista sujuu ongelmitta, eikä varsinaista synnytysapua tarvita. Hyvin etenevään synnytykseen ei huolellisenkaan valvojan edes pidä puuttua. Avautumisvaihe kestää kaikkineen 1-2 vuorokautta; ulkosynnyttimet turpoavat, lantionsiteet löystyvät, utare turpoaa. Kohdunkaulan varsinainen avautuminen vie 1-8 tuntia, ensikoilla pidempään kuin vanhoilla uuhilla. Tänä aikana uuhi on levoton, potkii jaloillaan, pyrkii eristäytymään, nousee ja paneutuu makuulle toistuvasti, näyttää yrittävän virtsata tiheästi. Kun työntövaihe alkaa, poltot ovat selvät ja karitsan pitäisi syntyä viimeistään tunnin sisällä. Jos poltot jatkuvat edelleen hyvinä, seuraavat karitsat syntyvät tyypillisesti 15-30 minuutin välein. Sikiökalvot seuraavat karitsaa pienellä viiveellä. Viimeisen karitsan jälkeen voi jälkeisten tulo kestää useita tunteja.
”Sikiö tekee synnytyksen”. Ensimmäisenä tulossa olevan sikiön liikkeet ja oikea asento tuottavat niitä polttoja, jotka lopullisesti avaavat kohdunkaulan ja työntävät sikiön ulos kohdusta. Ongelmat uhkaavat, jos ylisuuren sikiön pää ei mahdu avautumassa olevaan kohdunkaulaan tai sikiö on takaperin. Myös kuollut sikiö on hyvin tavallinen syy siihen, ettei synnytys kunnolla käynnisty. Muita syitä puutteelliselle avautumiselle ovat emättimen esiinluiskahdus lopputiineyden aikana ja lievä tai vakava karitsointihalvaus (hypokalsemia).
Tarkkaile uuhia huolellisesti. Puutu asioihin ja tarkista synnytystiet, jos
- avautumisvaihe kestää yli kahdeksan tuntia
- voimakkaat poltot eivät puolessa tunnissa johda karitsan syntymään
- vesipussi on näkyvissä yli tunnin eikä emällä ole selviä polttoja
- emä vaikuttaa tuskaiselta tai uupuneelta, peräsuolesta vuotaa verta tai näkyvillä olevan karitsan kieli on turvonnut
- kyseessä on ilmeinen virheasento, näkyvissä esim. häntä tai ylimääräisiä jalkoja
- jälkeiset eivät ole tulleet 12 tuntiin.
Jos päädyt antamaan synnytysapua, noudata hyvää hygieniaa ja käytä liukastetta säästelemättä. Pidä kokeneen lampurin ja eläinlääkärin puhelinnumerot lähellä.
Onko loistorjunta tilallasi ajan tasalla?
Julkaistu tiistaina 1. maaliskuuta 2016
Sisäloistautien tunnetuin oire on heinäkuun puolivälin jälkeen lisääntyvä karitsoiden ripuli, joka sotkee takapään villat. On kuitenkin hyödyllistä muistaa, että tautien ensimmäinen oire on karitsoiden ruokahalun heikkeneminen ja kasvun hidastuminen. Tähän johtavat erilaiset tulehdukselliset, immunologiset ja ruuansulatuksen häiriintymisen prosessit, joita voimakas tartunta saa aikaan karitsan elimistössä. Ruokahalun heikkeneminen on yhteinen oire riippumatta siitä, onko kyseessä juoksutusmahassa, ohutsuolessa vai paksusuolessa tuhojaan tekevä loislaji. Jos siis karitsoiden kasvu ei vastaa odotuksia tai osa karitsoista peräti näivettyy, voi syynä olla voimakas sisäloistartunta, vaikka ripuliepidemiaa ei olisi todettu.
Sisäloistautien mahdollisuus pitää tiedostaa myös silloin, kun tilalla yksi tai useampi merkittävä altistava tekijä lisää sairastumisriskiä. Seuraavassa hyvin yleisiä, loistorjunnan näkökulmasta ongelmallisia käytäntöjä lammastiloilla:
- karitsat eivät laidunna puhtaalla laitumella ensimmäistä neljää viikkoa
- edellisenä syksynä laidunnettuja laitumia käytetään lampaiden laitumina jo ennen seuraavaa juhannusta
- karitsat, joita ei ole kasvatettu puhtailla laitumilla, palaavat syömään samoja lohkoja toistuvasti samana kesänä
- siitoseläimiä ostetaan säännöllisesti, mutta karanteeni- ja sopeutumistoimia ei ole suunniteltu tai suunnitelmia toteutettu
- eläinmäärä tilalla kasvaa hyvin nopeasti; samalla kun eläinaines nuortuu, laidunala eläintä kohti saattaa pienentyä
- loislääkkeisiin joudutaan turvautumaan vuosittain, jopa toistuvasti, mikä lisää riskiä lääkkeille vastustuskykyisten loisten valikoitumiseen
Loistilanteesta pysyy parhaiten selvillä, kun seuraa munien määriä säännöllisin papananäyttein ja karitsoiden kasvua säännöllisin punnituksin. Näytteenoton pitää tapahtua oikea-aikaisesti; uuhilta keväällä, mieluiten huhtikuussa; karitsoilta 3-4 viikkoa sen jälkeen, kun ne ovat alkaneet laiduntaa vanhaa laidunta sekä viikkoa ennen vieroitusta. Sekä aina, jos kasvu pysähtyy hyvästä laitumesta huolimatta.
Aseta tavoitteita
Julkaistu tiistaina 9. helmikuuta 2016
Lammasneuvoja Birgit Fag, Hushållningssälskapet, luennoi Lammasmaailman kutsumana Tampereella kahtena päivänä helmikuun alussa. Aiheita olivat uuhen kuntoluokitus ja ruokinta eri vaiheissa tiineyttä; ruokintaryhmiin jakaminen; kuinka pitkälle riittää pelkkä karkearehuruokinta; karitsan ruokinta 1 viikon iästä alkaen; laidunnussuunnitelma; uuhen ruokinta vieroituksessa.
Lopuksi Birgit esitti teesit siitä, miten tuotantotulokset hallitaan:
- Aseta tuotannolle tavoite.
- Päätä, millä käytännöillä aiot saavuttaa tavoitteen.
- Mittaa tulosta.
- Kun saat tuloksia, analysoi niitä; jos et saavuttanut tavoitteita, mikä siihen oli syynä.
- Tee tarvittavat johtopäätökset ja muuta käytäntöjäsi.
Ajattelutapa istuu erinomaisesti myös Lammasmaailman terveydenhuoltopalveluiden tavoitteisiin. Niissä olemme vieneet ajattelua enemmän myös laadunvarmistuksen suuntaan. Näemme, että on järkevää mitata lopputuotteen lisäksi myös niitä kriittisiä, eläimissä tai ympäristössä olevia ominaisuuksia, joilla hyvä tulos saavutetaan. Mittareita kannattaa lisäksi asettaa erikseen jokaiseen tuotantovaiheeseen (osaprosessiin). Meidän näkemyksemme mukaan uuhen tuotantokierto on jaettavissa seitsemään keskeiseen tuotantovaiheeseen. Kun niistä jokainen analysoidaan ja päätetään, miten niissä hyödynnetään hyviä käytäntöjä ja mitä mitattavia tavoitteita asetetaan, on lopputuloksena parhaat mahdolliset lähtötelineet vieroitetuille karitsoille.
Tilaa sähköpostitse (info@lammasmaailma.fi) uunituore ilmainen vihkonen ”Kokonaisuus ratkaisee – terveydenhuollon kohteita lampolassa”.