Pidetään lampaiden resistentit sisäloiset poissa Suomesta – jokainen voi vaikuttaa
Julkaistu tiistaina 6. marraskuuta 2018
Vastuullisen lammastalouden kulmakiviä on pitkäjänteinen loistorjunta, millä osaltaan varmistetaan eläinten terveys ja hyvinvointi sekä karitsoiden hyvä kasvu. Ja näitä kautta tuotannon kannattavuus. Loistorjunta ratkaistaan laitumella. Hyvää laidunhygieniaa ylläpidetään huolellisella laidunten käytön suunnittelulla – laidunnussuunnitelmalla.
Silloin, kun lampaita joudutaan lääkitsemään loisten varalta, hoidon pitää perustua diagnostisoituun tarpeeseen ja lääkitsemisessä pitää noudattaa hyviä käytäntöjä. Näillä toimin ehkäistään loislääkeresistenssin syntymistä. Väärällä hetkellä ja virheellisesti toteutettujen lääkitysten teho jää muutenkin lyhytaikaiseksi, ja pian samoja karitsoita joudutaan lääkitsemään uudelleen.
Resistenssiä voi myös tuoda. Eläinten tuontimaiden ja tuontitilojen osalta pitää olla äärimmäisen kriittinen. Resistentit loiskannat ovat todellinen uhka suomalaisen lammastalouden toimintaedellytyksille ja kannattavuudelle.
Laidunnussuunnitelma räätälöidään yksittäisen lammastilan tarpeisiin ja realistisiin mahdollisuuksiin parantaa laidunhygieniaa askel askeleelta. Suunnitelman tavoitteena on vähentää muutamassa vuodessa laidunten loiskuormitusta sellaiselle tasolle, etteivät loistartunnat ylitä missään vaiheessa eläinten vastustuskykyä ja aiheuta kasvutappiota ja ripulia. Samalla tarve loislääkityksiin vähenee ratkaisevasti.
Yksityiskohtaisen laidunnussuunnitelman laatimiseksi tarvitaan jäsenneltyä tietoa menneestä ja tulevasta tuotannosta. Tietoa tarvitaan niin eläinmääristä ja karitsointien ajankohdista kuin viljeltyjen laidunten määristä, lohkojen viljelykierron vaiheesta ja laidunnushistoriasta sekä käytettävissä olevista muista laidunaloista kuten luonnonlaitumista ja maisemanhoitokohteista. Suunnitelman laatimista hyödyttävät paljon myös muistiinpanot aiempien kesien ripulihavainnoista ja säännöllisesti tutkitut edustavasti otetut papananäytteet.
Laidunnussuunnitelman tärkein yksittäinen tavoite on varmistaa karitsoille vuosittain puhdas, vuoden laiduntamatta ollut laidun ainakin ensimmäiseksi 4 viikoksi. Myös ensilaidunta seuraavien laidunten tulee olla loiskuormitukseltaan mahdollisimman alhaisia, jotta karitsoiden vastustuskyky saa aikaa kehittyä eivätkä tartunnat johda sairastumisiin. Erityisen herkkiä karitsat ovat tartunnoille pian vieroituksen jälkeen, jolloin sopiva laidun niille on esim. odelmikko. Suunnitelmaa toteutettaessa on lisäksi otettava huomioon, että laitumenvaihdot tehdään ajallaan – ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Sääolosuhteet huomioon ottaen. Syötävää pitää olla koko ajan tarjolla riittävästi, mutta esim. liian pitkäksi ehtineen nurmen karitsat herkästi tallovat, minkä jälkeen se jää syömättä.
Laidunkausi ja rehunteko ovat lampurille kiireistä aikaa. Muistettavaa ja tehtävää on tavattomasti. Siksi laiduntaminen on hyvä suunnitella mahdollisimman tarkasti jo talvella. Laidunnussuunnitelma on lampurin lukujärjestys. Kun se on huolellisesti laadittu, sitä on helppo noudattaa, eivätkä loistartuntojen aiheuttama huonokasvuisuus tai ripulit pääse yllättämään. Tämä varmistetaan myös säännöllisillä, oikein ajoitetuilla ja edustavasti otetuilla papananäytteillä.
Uuhineuvola
Julkaistu perjantaina 7. syyskuuta 2018
Kun astutuksesta on kulunut 50-70 päivää, uuhien on aika päästä uuhineuvolaan. Yhdellä käynnillä on mahdollista saada tavattomasti informaatiota siitä, miten varmistaa uuhien ja karitsoiden terveys ja hyvinvointi lopputiineyden ja karitsoiden ensimmäisten elinviikkojen aikana, sekä hyvät lähtötelineet karitsan kasvulle. Tätä tuotantokierron hetkeä voi kutsua ratkaisevaksi tehokkuusloikaksi ajankäytön ja kannattavuuden parantamisessa.
Uuhineuvolasta saa parhaan hyödyn, kun on ensin huolehtinut, ettei pässi ole saanut astua uuhia yli 4-4,5 viikkoa. Ennen neuvolakäyntiä uuhia paastotetaan vähintään 12 tuntia. Käynnillä tarkastetaan uuhien tiineys, lasketaan sikiöt ja arvioidaan niiden ikä. Lisäksi uuhet kuntoluokitetaan ja utareet tarkastetaan kroonisten tulehduksellisten muutosten varalta. Näillä tiedoilla on mahdollista ryhmitellä uuhet sellaisiin ruokintaryhmiin, joilla ehkäistään riittämättömän tai virheellisen ruokinnan aiheuttamat terveysongelmat. Karitsointien valvonta helpottuu, kun uuhien karitsointijärjestys ja -aika sekä sikiömäärä ovat selvillä etukäteen. Ja kun kaikki uuhet karitsoivat suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Adoptiot voidaan suunnitella etukäteen ja utarevikaisia pitää silmällä.
Lue lisää siitä, miten helppoa on tarvittavien tietojen kirjaaminen ja hyödyntäminen digitaalisen työkalun avulla. Se jopa muistuttaa kriittisistä työvaiheista.
Aloita kuntoluokitus kaksi kuukautta ennen astutuskauden alkua
Julkaistu torstaina 23. elokuuta 2018
Lampola toimii uuhen tuotantovuoden rytmissä. Suurimmalla osalla uuhista tuotantovuosi alkaa syyskesällä. Siitä eteenpäin uuhien terveys ja hyvinvointi sekä karitsatuotos ovat riippuvaisia oikeaan aikaan tehdyistä päätöksistä. Virheelliset päätökset johtavat huonoihin tuloksiin ensin välitavoitteissa, kuten oikeiden kuntoluokkien saavuttamisessa, sen jälkeen päätavoitteissa: Karitsatuotos jää toivottua heikommaksi karitsoiden alhaisten syntymäpainojen ja uuhen huonon imetyskyvyn vuoksi – tai näistä välillisesti seuraavien sairauksien kuten utaretulehduksen tai kokkidioosin vuoksi.
Ensimmäinen tärkeä etappi uuhen tuotantovuoden hallinnassa on valita uuhet, joilla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue. Uuhien kuntoluokittaminen on valinnassa avainasemassa. Kuntoluokittaminen on otettava tavaksi ja aloitettava heti, kun karitsat vieroitetaan. Jos laihoja uuhia ilmenee paljon, pitää kunnostus aloittaa hyvissä ajoin. Tavoitteena pitää olla, että kaikki uuhet ovat kuntoluokissa 3-3,5 jo kolme viikkoa ennen astutuskauden alkua. Tällä varmistetaan uuhille hyvä tiinehtyminen ja hyvin kehittyvät istukat. Työ on pitkäjänteistä ja vaatii seurantaa (=kuntoluokittamista): luokan muuttaminen puolella yksiköllä vie noin 4 viikkoa.
Lue lisää, miten kuntoluokituksen tulokset on mahdollista helposti ja hauskasti kirjata muistiin taskussa kulkevaan digitaaliseen työkaluun. Havainnollisuuden parantamiseksi erityisen laihat, kunnostusta kipeimmin tarvitsevat uuhet erottuvat listauksessa punaisella korostettuina.
Helteelläkin lampurin pitäisi jaksaa olla valppaana!
Julkaistu torstaina 19. heinäkuuta 2018
Kovat helteet rasittavat lampaita. Niille optimaalinen lämpötila olisi vähän alle 10 C astetta, joten kuluneena kesänä on vietetty jo useita viikkoja lampaiden epämukavuusalueella, läpi vuorokauden. Vaikka säälle emme voi mitään, hyvä lampuri koettaa ennakoida ja ennaltaehkäistä mm. lämpöhalvauksia ja kärpäshyökkäyksiä.
Lämpöhalvaus
Lammaskin voi saada hengenvaarallisen lämpöhalvauksen. Lämpöhalvaukselle altistuvat erityisesti hyvin nuoret tai hyvin vanhat uuhet, imettävät ja liian laihat tai lihavat uuhet (kuntoluokka alle 2,5 tai yli 3,5) sekä tummat uuhet ja pitkävillaiset uuhet. Myös mahdolliset muut sairaudet vaikeuttavat oikean ruumiinlämmön ylläpitämistä. Toisaalta lämpöstressi altistaa uuhia mm. utaretulehduksille ja luomisille.
Lämpöhalvauksen oireita ovat mm. kova huohotus tai hengittäminen sieraimet laajentuneina, joskus jopa suu auki. Tyypillisesti lammas makaa tai jos se jaksaa kävellä, kävely on horjuvaa. Lammas ei märehdi ja sen ruumiinlämpö on kohonnut 41 C asteeseen tai yli.
Tärkeintä on tuoda sairastunut uuhi varjoon ja viilentää sitä ja antaa sille juotavaa. Viilentäminen tehdään lyhytvillaisille alueille kuten nivusiin ja jalkoihin. Alueita voi valella kylmällä vedellä esim. sientä apuna käyttäen tai pyyhkeeseen käärityillä jääpaloilla. Suositellaanpa eräässä ohjeessa jopa hieromaan niihin alkoholia, joka haihtuessaan viilentää ihoa. Usein on varminta alkuun juottaa lampaalle runsaasti nestettä (elektrolyyttiliuosta) ja myöhemmin varmistaa, että se juo itse raikasta, viileää vettä. Jos lammas on hyvin nuutunut, sen tulee saada nesteytystä suoraan suoneen, eli tarvitaan eläinlääkäriä. Eläinlääkärin antama nesteytys korjaa tehokkaasti myös elektrolyyttitasapainoa. Toipumisen nopeuttamiseksi voivat tukihoitona tulla kyseeseen myös tulehduskipulääkkeet.
Tärkeää on tarkkailla myös muuta katrasta: onko lampailla varjoa ja runsaasti puhtaista astioista tarjottua raikasta vettä? Pitkävillaiset lampaat tulisi heti keritä, minkä jälkeen ne on pidettävä vähintään viikon ajan poissa suorasta auringonvalosta, ettei niiden iho pala.
Kärpäshyökkäys
Helteet suosivat kärpäsiä, myös niitä kärpäsiä, jotka munivat lampaan iholle, ja joiden toukat porautuvat ihon alle ja edelleen lihakseen. Ripuliulosteen tahrimat karitsoiden takapäät ovat kärpäsille erityisen houkutteleva kohde (loistorjunta kuntoon!). Voimakas tai pitkään jatkunut kärpästoukkien hyökkäys on eläimelle erittäin kivulloinen ja jopa hengenvaarallinen tila.
Heti, kun kärpästoukkien hyökkäys havaitaan, lammas tuodaan sisään. Se keritään vähintään vaurioalueen ympäriltä. Vaurioalueelta villa ja käytännössä myös iho irtoavat nostamalla. Vaurioaluetta huuhdellaan runsaalla vedellä ja vesikuuria jatketaan useita päiviä. Kaikki näkyvillä olevat toukat nypitään pois.
Lammas tarvitsee myös lääkitystä. Sen niskaan terveelle iholle annostellaan ulkoloislääkettä. Tämän lisäksi eläinlääkäri voi antaa lampaalle kipulääkettä (tärkeää) ja mahdollisesti antibioottikuurin. Taudista ja sen ehkäisystä enemmän toisaalla.