Karitsoiden punnitustuloksista kasvuennusteeseen
Julkaistu torstaina 5. heinäkuuta 2018
Karitsoiden päiväkasvua ei voi seurata punnitsematta eläimiä. Usein punnitukset aloitetaan vasta loppukasvatuksessa. Silloin on kuitenkin myöhäistä reagoida niihin puutteisiin, jotka ovat saattaneet heikentää kasvua jo aiemmin kesällä. Karitsoiden tarkkailun laiminlyönti voi helposti kostautua viikkoja pidentyneellä kasvuajalla.
Tärkeintä olisi, ettei karitsoiden kasvu pysähtyisi missään vaiheessa. Jos stressi, taudit tai rehunpuute pysäyttävät kasvun, teurasennuste ja ruhon laatu heikentyvät peruuttamattomasti. Karitsoiden suuret ikä- ja kokoerot aiheuttavat hajontaa kasvuihin. Hyväkään laidun ei kasvata, jos karitsat laitetaan sinne liian myöhään ja ne polkevat sen, tai niiden annetaan olla sillä liian pitkään, jolloin ne syövät ruohon liian lyhyeksi. Nurmen kasvu häiriintyy ja loistartuntojen riski kasvaa.
Paras teurastulos saavutetaan silloin, kun karitsat ovat kasvaneet tasaisesti ja ne saadaan rasvoittumatta teuraaksi ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti. Karitsoiden hyvät lähtötelineet on mahdollista varmistaa määrätietoisella terveysohjelmalla, jonka onnistumista voi todentaa mm. punnituksilla. Uuhien onnistunut ruokinta todennetaan karitsoiden 3 päivän painoilla, hyvän imetyskyvyn ylläpito 6 viikon painoilla. Siitä eteenpäin säännölliset punnitukset kertovat laidunten tuottavuudesta ja auttavat ennakoimaan loisongelmia. Teurastamon vaaka kertoo ainoastaan sen, miten kaikki lopulta meni ja kauanko siihen meni aikaa.
Lue lisää siitä, miten voit helposti kirjata karitsoiden painoja digitaalisella työkalulla, joka näyttää saman tien myös toteutuneet päiväkasvut ja tarjoaa kasvuennusteita.
Laidunpäiväkirjasta laidunnussuunnitelmaan
Julkaistu perjantaina 29. kesäkuuta 2018
Pitkäjänteinen ja onnistunut sisäloistorjunta on jokaisen lampurin ykköstavoite. Loistorjunta koostuu hyvästä laidunhygieniasta, eläinten vastustuskyvyn vahvistamisesta, seurannasta (punnitukset, papananäytteet) ja tarvittaessa oikein kohdennetuista ja annetuista loislääkityksistä. Jos taudintorjunnassa epäonnistutaan, puhutaan helposti useita viikkoja pidentyvästä kasvuajasta, satojen eurojen lääke- ja lääkitsemiskustannuksista ja muusta ylimääräisestä huolesta ja murheesta.
Loistorjunta ratkaistaan laitumella. Peltoala ja viljelykierto sekä maisemanhoitolaidunten määrä luovat lähtökohdat hyvän laidunhygienian saavuttamiselle. Loistorjunnan näkökulmasta laidunnuksen suunnittelussa on tärkeintä järjestää uuhille karitsoineen keväällä puhdas, vuoden laiduntamatta ollut laidun ensimmäiseksi neljäksi viikoksi. Seuraavaksi tärkeintä on huolehtia, että myös vieroituksen jälkeinen karitsalaidun on mahdollisimman puhdas, ja myös hyvätuottoinen. Kolmas keskeinen tavoite on varmistaa puhdas ensilaidun myös tulevalle laidunkaudelle.
Vaikka tavoitteet eivät heti toteutuisi täydellisesti esim. ensimmäisenä vuonna, on jo muutaman periaatteen avulla mahdollista edistää karitsoiden terveyttä ja hyvinvointia. Laidunryhmiä ja laidunlohkoja ei saa olla liikaa, jottei suunnitelmasta tule liian monimutkainen palapeli. Karitsoiden ikähaitari ei saisi ylittää 4-5 viikkoa, koska suuri ikäero lisää nuorimpien karitsoiden sairastumisriskiä. Säänhaltijan oikkuihin on varauduttava jättämällä laitumenvaihtojen lukujärjestykseen sopivasti väljyyttä tai laatimalla myös varasuunnitelmia. Karitsoita pitää punnita ja loisnäytteitä ottaa oikeilla hetkillä. Silloin loistilanteen muutokset havaitaan ennen suurempia vahinkoja. Mahdolliset lääkitykset tehdään aina vain loisnäytteiden perusteella (ei sokkolääkityksiä!).
Pätevän laidunnussuunnitelman laatiminen edellyttää yksityiskohtaista laidunpäiväkirjaa edellisen kesän laidunnuksesta. Vuoden 2019 suunnitelmaan on alettava valmistautua siis viimeistään nyt. Kirjauksia tulee olla eri laidunten ja laidunlohkojen käyttöajasta päivän tarkkuudella eri eläinryhmille, laidunten kunnosta siirtojen yhteydessä, loisnäytteiden tuloksista ja havaituista ripulioireista.
Lue lisää siitä, miten voit pitää laidunpäiväkirjaa helposti digitaalisella työkalulla.
Toivotaan, toivotaan
Julkaistu keskiviikkona 21. helmikuuta 2018
Lumivaippa maassa ja lämpöä -18C, tai vähemmän. Laidunkausi tuntuu olevan etäisyyksien päässä, kuitenkin joka päivä yhtä päivää lähempänä. Laidunkausi alkaa tänäkin vuonna aivan varmasti toukokuussa tai kesäkuun alussa. Ja siihen kannattaa varautua, ei vähiten loistorjunnan näkökulmasta.
Sukkulamadot sairastuttavat karitsat laitumella ripuliin ja hidastuttavat viikoilla niiden kasvua. Uuhista ja karitsoista keväällä ja kesän mittaan tutkittavat papananäytteet eivät paranna yhtään eläintä. Parhaimmillaan ne voivat kuitenkin kuvata luotettavasti loistilannetta ja ennustaa tilanteen huononemisen laitumella hyvissä ajoin. Jos laidunhygienia on ollut edellisenä kesänä kovin huono, aikuiset uuhetkin erittävät runsaasti loismunia huhtikuussa karitsointien aikaan. Tällaisia tiloja on meidän aineistossamme ollut vuosittain tyypillisesti alle viidennes. Niillä kannattaa uuhet lääkitä ennen laidunkautta ja alkaa määrätietoisesti parantaa laidunhygieniaa.
Osa niistäkin tiloista, joilla uuhien tartuntataso ei keväällä ole ollut kohonnut, kohtaa karitsoiden sisäloistaudit myöhemmin kesällä, jolloin laidunten loiskuormitus on saavuttanut vaarallisen tason – tyypillisesti heinäkuun puolivälin jälkeen, joskus vasta syyskuun puolella. Tällaisia tiloja oli meidän aineistossamme viime kesänä noin neljännes. Nekin siis joutuvat lääkitsemään eläimiä, osa jopa toistuvasti.
Sisäloistautien riskin kasvu on suoraan verrannollinen tilakoon ja laiduntamistiheyden kasvuun. Mutta riskiä on mahdollista pienentää järkevällä pitkäjänteisellä laiduntamisen suunnittelulla. Ja siihen kannattaa ryhtyä. On turha jättäytyä vain toivomaan, että jospa karitsoilla ensi kesänä olisi siistit takapäät.
Laidunnussuunnitelma on työkalu laidunhygienian pitkäjänteiseen parantamiseen ja lampurin kesästressin vähentämiseen. Suunnitelma kertoo laidunten käyttöjärjestyksen koko laidunkaudelle. Keskeistä on arvioida eri laidunlohkojen soveltuvuus karitsoiden ensilaitumeksi ja vieroitusta seuraavaksi laitumeksi – tulevana ja sitä seuraavan kesänä. Lue lisää palvelustamme, jolla laadimme lampureiden avuksi laidunnussuunnitelmia.
Miksi oikea-aikaisuus on niin tärkeää myös terveydenhuoltotyössä
Julkaistu tiistaina 14. marraskuuta 2017
Työ lampolassa on sesonkimaista. Vuodenaikojen ja uuhien tuotantokierron lisäksi työn sesonkimaisuutta voivat aiheuttaa ainakin maisemanhoitolaidunnus, lihan suoramyynti ja joulukauppa. Osaan sesongeista voi varautua paremmin, osaan huonommin. Osaa voi jopa yrittää tasoittaa. Silti lampurista voi välillä tuntua, ettei yksi sesonki ehdi loppua ennen kuin seuraava jo alkaa.
Ei sovi unohtaa, että sesongit vaikuttavat myös terveydenhuoltotyön aikatauluihin. Uuhen tuotantokiertoon liittyy useita eläinten terveyttä ja hyvinvointia turvaavia vaiheita, joiden hyvä hallinta tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia tuottavuuden parantamiseen. Lampolan tuottavuus paranee, kun samalla tuotantopanoksella, esim. työajalla, saavutetaan aiempaa enemmän tuotosta ja myös jaksamista (työhyvinvointia). On tehtävä oikeita asioita oikeaan aikaan. Seuraavassa esimerkkejä:
Vain oikeaan aikaan otetut papananäytteet ennakoivat luotettavasti loistilannetta ja sen muutoksia. Loistautien torjunnassa ennaltaehkäisy on monin verroin kannattavampaa kuin ripuloivien karitsoiden lääkitseminen ja viikkoja pidentynyt kasvatusaika. Loistautien ehkäisy ratkaistaan oikeanlaisella laidunnuksella. Lääkityksistä on toisinaan korvaamaton apu, mutta niistäkin vain oikealla hetkellä ja oikealla tavalla annettuina.
Kuntoluokitus on välttämätön taito, kun seurataan uuhien tuotantovaiheen mukaisen ruokinnan onnistumista. Kuntoluokitus on aloitettava kaksi kuukautta ennen astutusta, jotta ruokinnan muutoksilla ehditään saada kaikki uuhet oikeisiin kuntoluokkiin ennen astutuskauden alkua. Tämän jälkeenkin kuntoluokitusta on jatkettava 3-4 viikon välein aina karitsointiin saakka. Jos kuntoluokitus aloitetaan liian myöhään, ei sillä ehditä kuin todeta tapahtuneet virheet ja toivoa parasta tiinehtyvyyden tai karitsoiden elinvoimaisuuden osalta.
Tiineysultraus (+ siihen liittyvä terveydenhuoltotyö) on Suomessa edelleen liian vähän käytetty työkalu tuottavuuden lisäämiseksi. Tiineysultraus on ajoitettava eläinten 50.-70. tiineysvuorokauteen – eli ei liian aikaisin tai liian myöhään. Tuloksilla on mahdollista jakaa uuhet ruokintaryhmiin ja kohdistaa erityisvalvontaa oikeisiin eläimiin. Erityisesti tulee tarkkailla monisikiötiineyksiä, alhaisia kuntoluokkia ja potentiaalisia utareongelmia. Tiineysultrauksessa saadaan lisäksi tieto siitä, missä vaiheessa mikäkin uuhi karitsoi. Adoptioihin varautuminen paranee.
Edellä mainitut terveydenhuollon kohteet ovat esimerkkejä asioista, joissa ajoitus ratkaisee aivan keskeisesti hyvän lopputuloksen. Oikea ajoitus ei tule yllätyksenä enää sen jälkeen, kun pässi on laitettu uuhien joukkoon (ja otettu ajoissa pois) tai kun kalenteri näyttää huhtikuuta tai kun uuhien ja karitsoiden laidunkausi on päässyt alkuun.
Tuomme vuodenvaihteessa 2018 tarjolle dynaamisen sähköisen työkalun, ”digitaalisen assistentin”. Se helpottaa lampuria huomattavasti
- terveydenhuollon mahdollisuuksien hyödyntämisessä
- parannuskohteiden tunnistamisessa ja
- kriittisen tärkeiden asioiden muistamisessa ja muistiin merkitsemisessä.