Arkisto kirjoittajalle
Muutos parempaan sisäloistorjuntaan on jokaiselle mahdollinen!
Julkaistu torstaina 9. tammikuuta 2025
Olemme nimenneet vuoden 2025 sisäloistorjunnan teemavuodeksi: ”Paljon voitettavaa!”
Pitkäjänteinen sisäloistorjunta kuuluu jokaiseen lampolaan, sillä loistaudit ovat merkittävin yksittäinen eläinten hyvinvointia ja lammastuotannon kannattavuutta heikentävä ongelma. Ongelma on ratkaistavissa ja voitettavaa on paljon. Törmäämme kuitenkin harmittavan usein sellaisiin laidunnuskäytäntöihin, jotka eivät mahdollista sisäloistautien ennaltaehkäisyä, ja karitsat sairastuvat vuosi vuoden jälkeen.
Sisäloistorjuntaan liittyy lampurilla kaksi isoa haastetta ylitse muiden; ongelman tunnistaminen ja ongelman tunnustaminen. Ilman näitä ei välttämätöntä muutosta parempaan voi tapahtua.
Ongelman tunnistamista auttavat oikeaan aikaan ja oikeasta eläinryhmästä otetut papananäytteet. Tällaisia ovat uuhista huhtikuussa otettavat uuhinäytteet, mutta ne eivät riitä. Myös karitsaryhmistä on otettava näytteitä, 1-3 kertaa laidunkauden aikana. Kasvutappioiden tunnistamista ennen ripulioireita auttaa karitsoiden säännöllinen punnitseminen.
Ongelman tunnustaminen tarkoittaa sitä, että ymmärretään loistartuntojen sairastuttavan karitsoita vakavasti ja heikentävän niiden hyvinvointia. Eläinten ruuansulatuskanava vaurioituu pitkäaikaisesti. Vauriot ja eläinten sairaudenoireet ovat seurausta niin loisten aiheuttamasta tulehdusreaktiosta kuin elimistön immuunipuolustusjärjestelmän aiheuttamasta tahattomasta tuhosta omille kudoksilleen. Kuume, syömättömyys ja apatia ilmenevät uusien tutkimusten mukaan karitsoiden vähäisempänä liikkumisena laitumella. Karitsoiden kasvu hidastuu tai pysähtyy kauan ennen ripulioireita. Aivan liian usein tilanne kuitenkin tarkistetaan papananäyttein vasta siinä vaiheessa, kun karitsat jo ripuloivat. Laitumilta saadut loiset vaivaavat karitsoita vielä silloinkin, kun ne on siirretty sisäruokintaan.
Lampaiden sisäloistauteja voi kutsua ihmisen itsensä aiheuttamaksi ongelmaksi. Niinpä myös ongelman lieventäminen ja eläinten hyvinvoinnin turvaaminen ovat ihmisen vastuulla. Eläinten hoitajan on pyrittävä kohti parhaita käytäntöjä. Sisäloislääkkeet eivät ole kestävä ratkaisu, mutta niitä voi hyödyntää osana strategista taudin vastustamista. Niiden väärällä käytöllä puolestaan saadaan vain aikaan lisää ongelmia, kun aiemmin hyödylliset lääkkeet menettävät tehoaan resistenssin kehittymisen seurauksena. Loislääkeresistenssi heikentää koko lammastalouden kannattavuutta.
Kestävin parannus tilanteeseen löytyy mahdollisimman hyvän tasapainon järjestämisessä laiduntavien eläinten ja niitä laitumilla uhkaavien tartuntakykyisten toukkien välillä. Tällaisen saavuttamiseen on keinoja. Jokaiselta lammastilalta löytyy huonoja käytäntöjä, joista olisi päästävä eroon ja hyviä käytäntöjä, joita tulisi entisestään vahvistaa. Haasteita aiheuttavat mm. suuri lampaiden määrä suhteessa laitumien pinta-alaan, lohkojen lyhyet lepojaksot ja uudet, eläinten siirtojen yhteydessä tiloille kulkeutuvat loislajit.
Selkeä parannus laidunhygieniaan on saatavissa kokonaisvaltaisella suunnitelmalla, terveydenhuollon (TH) laidunnussuunnitelmalla. Sellaisen tavoitteena tulee olla karitsoiden saamien tartuntojen lykkääminen mahdollisimman myöhäiseen ikään tai niiden ehkäiseminen peräti kokonaan, sekä loistilanteen ennakoiva seuraaminen papananäyttein. Lisäksi on turvattava laidunten pitkäaikainen tuotto. Kun toimitaan näin, karitsoiden kasvu ja hyvinvointi paranevat vuosi vuodelta. Kun asettaa tämän omalla tilallaan tavoitteeksi, alkaa huomaamattaan löytää nykytilanteeseen vaihtoehtoisia toimintamalleja. Ratkaisuja on arvioitava eri näkökulmista ja tehtävä sen jälkeen valintoja ammattilaisen avustuksella.
Lue lisää laidunnussuunnitelma-TH:sta.
Nyt on juuri oikea aika varmistaa tuottoja laitumelta
Julkaistu lauantaina 21. tammikuuta 2023
Hyvää uutta loistorjunnan vuotta!
Alkuun hyvät uutiset; monivuotisen seurantamme perusteella karitsoiden ei ole välttämätöntä kärsiä laitumilla likaisista takapuolista ja huonosta olosta. Eikä lampurin harmituksesta eikä putoavista katteista, joita viikoilla pidentyvä kasvatusaika aiheuttaa. Tämän todistavat kymmenet asiakastilamme, jotka kykenevät kasvattamaan karitsoita ilman säännönmukaisia sisäloislääkityksiä, osa jopa kokonaan ilman lääkityksiä. Näille tiloille on tyypillistä hyvä tilannekuva ja oikein suunniteltu laidunnus.
Jokaisella tilalla on mahdollista tehdä sisäloistautien ehkäisemiseksi jotakin. Tärkeintä ovat päättäväisyys, pitkäjänteisyys ja oikea-aikaisuus. Se nyt vaan on tyhmää tehdä vuodesta toiseen samat virheet, jotka olisi pienellä ponnistelulla vältettävissä. Ota käteesi ”Suomalaisen lammastilan sisäloistorjunta” –oppaamme ja käännä esiin viimeisellä aukeamalla oleva kysymystaulukko. Käsi sydämellä, vastaatko yhteenkään kysymykseen ”en”?
Lampolan sisäloistorjunnassa ei kannata tyytyä vähempään kuin siihen, etteivät sisäloiset pääse täysin ”yllättämään” laidunkauden lopulla. Kun otat ohjeiden mukaiset uuhinäytteet ja 1-2 karitsanäytteet, pyrit noudattamaan tutkimusvastausten mukana saamiasi toimenpidesuosituksia ja punnitset karitsoitasi säännöllisesti, saat hyvän käsityksen siitä, mitä laitumilla on menossa. Näin ei ole esim. silloin, jos uuhi- ja karitsanäytteet lähetetään samalla kertaa – marraskuussa! Tällaistakin tapahtuu.
Luonnollisesti kannattaa pyrkiä minimitasoa parempaan ja käyttää siinä apuna Laidunnussuunnitelma-TH:ta. Sisäloistautien vastustaminen todella on järkevää ja mahdollista. Kaksi lampuria kertoo omista kokemuksistaan Lammas & Vuohi –lehden numerossa 4/2021.
Laidunnussuunnitelma-TH edustaa kokonaisvaltaista ja tavoitteellista terveydenhuoltoa ja on osa Lammasterveys 2020 -ohjelmaa. Ohjelma parantaa kaiken muun lisäksi tilan tuottavuutta ja taloudellista tulosta. Tutustu Lammasterveys-2020 ohjelman taloudellisiin laskelmiin.
Nyt on juuri oikea aika alkaa laatia suunnitelmia tulevan laidunkauden loistorjunnasta. Tehdään Suomesta loistorjunnan mallimaa ja jatketaan eteenpäin kestävän lammastalouden polulla!
Lue lisää Laidunnussuunnitelma-TH:sta.
Lampaiden terveydenhuollon perusteet
Julkaistu perjantaina 30. joulukuuta 2022
Eläintaudit ja puutteet eläinten hoidossa heikentävät kotieläintalouden tuottavuutta ja kannattavuutta sekä vaarantavat eläinten hyvinvoinnin. On tyypillistä, että suurimpia tappioita aiheuttavat krooniset ja subkliiniset taudit. Useiden lähteiden perusteella lammastilojen merkittävimpiä terveysongelmia ovat sisäloistaudit, karitsoiden tarttuvat taudit kuten orf ja kokkidioosi, perinataali karitsakuolleisuus sekä uuhien mastiitti, listerioosi ja kalkki- ja energia-aineenvaihdunnan häiriöt. Piilevät sairausongelmat saattavat ilmetä vain hidastuneena kasvuna, heikentyneenä tiinehtyvyytenä ja sikiöiden varhaiskuolemina.
Tavoitteenamme on koko ajan ollut laatia laadunvarmistusohjelma, jolla ehkäistäisiin eläintauteja ja parannettaisiin hoitokäytäntöjä vaikuttamalla ongelmien juurisyihin. Samalla tavoitteena on ollut parantaa lammastilojen tuottavuutta tautien aiheuttaman lisätyön, kustannusten ja tuotantotappioiden vähentymisen kautta. Kun kotieläintaloudessa halutaan turvata eläinten terveys ja hyvinvointi, pyritään tyypillisesti korkeaan bioturvaan, tuotantovaiheen mukaiseen ruokintaan ja ammattitaitoiseen eläintenhoitoon sekä tarjoamaan eläimille mahdollisuus lajille tyypilliseen käyttäytymiseen. Laadunvarmistusohjelmamme (Lammasterveys 2020) tavoitteet on asetettu tukemaan näitä päämääriä.
Olemme laatineet ohjelman ammattimaista lampaankasvatusta harjoittavien suomalaisten perheviljelmien tarpeisiin. Tällaisella tilalla on tyypillisesti 80-400 tuotantouuhta. Ruokinta perustuu nurmeen ja kaikki eläimet laiduntavat kesällä. Ylivoimaisesti tavallisin rotu on suomenlammas. Lisäksi kasvatetaan muita alkuperäisrotuja, suomenlampaan risteytyksiä ja texel-rotua. Valtaosalla tiloista karitsoinnit ajoittuvat kevään lisäksi myös loppukesään ja syksyyn. Sovelsimme ohjelman laatimisessa HACCP-periaatteita. Kuvasimme aluksi lammastilan tuotantovuoden tapahtumat aikajärjestyksessä ja rakensimme niistä yhtenäisen karitsankasvatuksen prosessin. Asetimme näkökulman uuheen ja uuhiryhmään sillä oletuksella, että uuhien terveys ja hyvinvointi muodostavat karitsoiden terveyden perustan. Seuraavaksi arvioimme, mitkä lampaankasvatukseen tyypillisesti liittyvät tukitoiminnot ovat sellaisia, jotka ovat välttämättömiä tuotantoprosessin hallinnalle ja joihin on laadittavissa hyvän käytännön ohjeita (GMP). Kolmanneksi arvioimme, minkälaisia mittareita tuottaja tarvitsisi prosessin hallinnan seuraamiseen. Lisäksi päätimme, että ohjelmaan olisi integroitava aiemmin kehittämämme loistorjuntaohjelma.
Laatu paranee prosessien kautta
Olemme tunnistaneet uuhen tuotantovuodessa seitsemän toisiaan seuraavaa tuotantovaihetta, joita voi käsitellä karitsakasvatuksen osaprosesseina ja joihin on mahdollista laatia oleellisen tärkeitä prosessin hallinnan valvontapisteitä. Tuotantovaiheet nimettiin ja niiden tuotokset määriteltiin: (1) Valinta ja kunnostus (terveet uuhet); (2) Kiimojen synkronointi (lyhyt karitsointijakso); (3) Uuhineuvola (uuhien jako ruokintaryhmiin); (4) Tunnutus (karitsoiden hyvät syntymäpainot, terve uuhi); (5) Imetyskyvyn ylläpito (hyvin kasvavat karitsat); (6,7) Karitsoiden vieroitus (tasaisesti kasvavat karitsat, joilla alhainen loistautien riski, terveet uuhet). Lisäksi tunnistimme osaprosesseihin liittyviä välttämättömiä tukitoimintoja. Tällaisia ovat esimerkiksi uuhien kuntoluokituksen käyttö, tiineysultraus, ostoeläinten karanteeni, analysoituihin rehuihin perustuva ruokintasuunnitelma. Kolmanneksi valikoimme ja laadimme tuottajien käyttöön kolmentyyppisiä mittareita: Prosessin tilaa kuvaavat mittarit oleellisen tärkeisiin hallintapisteisiin (esim. astutusajan pituus); Keskeisten tukitoimien hyödyntämistä kuvaavat mittarit (esim. muunneltavien karsinarakenteiden käyttö); Tuotannon onnistumista kuvaavat mittarit (esim. karitsakuolleisuus ja karitsoiden 6 viikon paino).
Laatimamme laadunvarmistusohjelma (Lammasterveys 2020) luo hyvät edellytykset lammastilan kokonaisvaltaiseen eläintautiriskien hallintaan ja hyvien käytäntöjen noudattamiseen. Kokonaisuus voi toimia tehokkaasti vain, kun jokaisessa tuotantovaiheessa tavoitellaan vähintään keskinkertaista prosessin hallintaa. Osaoptimoinnin sijaan on kannattavampaa välttää alisuoriutumista missään yksittäisessä tuotantovaiheessa.
(Edellä oleva laadunvarmistusohjelman kuvaus on julkaistu englanninkielisenä posterina Eläinlääkäripäivillä syksyllä 2022)
Kelpo-paistoksen resepti – sopii jokaiseen lampolaan
Julkaistu maanantaina 3. tammikuuta 2022
Ainekset: Seitsemän tuotannon kriittisiin kohtiin sijoitettua osaprosessia, joihin on istutettu oleellisia mittareita. Mausteeksi välttämättömiä tukitoimintoja.
Välineet: Paistos valmistetaan arvojen mukaisessa uunivuossa, joka synnyttää tärkeimpien makujen rehellisen tasapainon. Uuni asetetaan miedolle lämmölle, joka antaa kokin rauhassa keskittyä oleellisimpiin työvaiheisiin ja varmistaa kaikkein mehukkaimman lopputuloksen.
Valmistus: Lisätään seokseen osaprosessit tarkasti oikeassa järjestyksessä mitään unohtamatta. Maun ratkaisee kokonaisuus. Lammasmaailman asiantuntija on kokin tukena.
Jokaisen osaprosessin yhteydessä joukkoon vatkataan siihen kuuluvat tukitoiminnot. Jos jotakin ei sillä hetkellä löydy, puute merkitään heti muistiin, jotta sitä löytyisi mahdollisesti jo seuraavalla valmistuskierroksella. Kokki lisää joukkoon aina myös omaa erityisosaamistaan sekä vähintään ripauksen rakkautta alaan.
Paistos käytetään uunissa. Sen kypsymistä seurataan säännöllisesti mittareiden avulla. Jos kaikki näyttää hyvältä, paistos otetaan uunista täsmälleen silloin, kun vuosikello hälyttää. Ei ennemmin eikä myöhemmin. Tämän jälkeen lisätään seuraava osaprosessi mittareineen.
Valmista paistosta maistetaan huolella ja ylpeyttä tuntien. Samalla tarkistetaan omat muistiinpanot ja korjataan ja parannetaan reseptiä tarvittavilta osin yhdessä asiantuntijan kanssa.
Lopputuloksena on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen kestävyyttä tavoitteleva lammastuotannon malli.
Hyvää Uutta Vuotta 2022!