Arkisto kirjoittajalle
Suunnittele, älä pelkästään reagoi
Julkaistu lauantaina 4. helmikuuta 2017
Tammikuun lopulla englantilais-tanskalainen lampuri ja keritsijä David Wootton antoi ajattelemisen aihetta lampolan tuottavuudesta. On asioita, jotka ovat oman päätäntävallan ulkopuolella (esim. sää) ja asioita, jotka eivät ole (suurin osa asioista). Jälkimmäisiä voi suunnitella ja niille voi asettaa tavoitteita. Esim. kuluja voi hallita, jos ymmärtää, mistä ne muodostuvat. Jokaisella lampolalla on omat vahvuutensa ja erityispiirteensä, jotka tuovat kilpailuetua. Todellista kannattavuutta syntyy kuitenkin vasta silloin, kun kokonaisuus on hallinnassa. Uusia tekemisen tapoja pitää etsiä aktiivisesti.
David perusti oman lampolansa vajaat 20 vuotta sitten tyhjänä olleeseen kylmäpihattoon. Kokemusta lampaista hänelle oli sitä ennen ehtinyt kertyä englantilaisista ja uusi-seelantilaisista lampoloista, sekä suuresta tanskalaisesta lampolasta. Hänen tarkoituksenaan oli alusta alkaen kasvattaa lampola nopeasti yhdeksi Tanskan suurimmista, kuitenkin ilman kohtuutonta lainataakkaa. Kasvun ja kannattavuuden hän päätti perustaa tiukkaan kulukuriin, töiden suunnitteluun, tarjolla olevien tilaisuuksien hyödyntämiseen ja kumppanuuksien hakemiseen.
Tänään texel-risteytysuuhia on 800. Itse lampolarakennus on suuri, helposti muunneltava halli, jossa tila hyödynnetään tarkkaan, mutta kuitenkin niin, että koneilla liikkuminen on mahdollista. Uuhet karitsoivat kerran vuodessa huhtikuussa reilun 3 viikon aikana. Omaa peltoa on vain 11 hehtaaria. Alueella on kuitenkin tarjolla pysyvää laidunta useana pienenä alana aitauskustannusten hinnalla (yht. 110 ha). Tämä oli tärkein syy lampolan sijainnin valinnalle. Lokakuusta joulukuuhun tarjolla on myös heinänsiemenen tuotantoalueita (liki 500 ha). Näiden poltettujen odelmikkojen laiduntaminen hyödyttää heinän talvehtimista niin paljon, että David saa laiduntamisesta jopa korvausta. Davidin tapauksessa onkin niin, että eläinmäärää ei rajoita laidunala vaan se, miten monta eläintä hän kykenee siirtelemään pitkin kesää laitumelta toiselle.
Tuotannonsuunnittelun kivijalka on sopimus, jolla suurin osa karitsoista myydään yhdelle lihatukulle kelvolliseen hintaan. Karitsat teurastetaan läheisessä teurastamossa tarkan viikkosuunnitelman mukaisesti syyskuusta aina seuraavan vuoden heinäkuuhun ulottuvana ajanjaksona. Davidin työnä on tuottaa asiakkaalleen tasalaatuista karitsaa sovitussa aikataulussa (tyypillisesti 15 tai 25 karitsaa viikossa). Loppujen karitsoiden ja poistouuhien myynnin hän ajoittaa suunnitelmallisesti sellaisiin ajankohtiin, jolloin niistä maksetaan parhaiten.
David on perustanut oman kannattavuutensa erityisesti eläinaineksen valintaan, uuhien oikea-aikaiseen karsintaan (uudistus 15-22%), edulliseen laidunmaahan, maltilliseen investointitahtiin ja lisätyövoiman keskittämiseen tiukkaan 3-4 viikon karitsointiaikaan. Viime mainitulla hän haluaa varmistaa pikkukaritsoiden hyvinvoinnin ja hyvän alkukasvun. Lisätyövoimana ovat opiskelijat, jotka saavat 1-2 viikon harjoittelujaksoina valtavasti kokemusta karitsoinneista ja pikkukaritsoiden hoidosta.
Alueensa ylivoimaisesti suurimpana lampaan kasvattajana David pääsee valitsemaan tarjolla olevista siitospässeistä parhaat. Hän seuraa tarkkaan, minkälaiset käyttöeläimet menestyvät hänen kasvatusolosuhteissaan, ja säätää pässiaineksella risteytysastetta. Omien uudistusensikoiden valinta on melko suoraviivaista. Siihen vaikuttavat kasvu, rakenne ja oman emän karitsointihistoria. Lyhyen karitsointijakson hän varmistaa flushing-ruokinnalla ja pässiefektillä sekä hyväksymällä sen, että alle vuoden ikäisinä astutetuista ensikoista joka viides ei tiinehdy. Vanhempien astutettujen uuhien sikiömäärä on keskimäärin 1,8-1,95 (tyhjiksi jää 2-3 %). Tiineysultraus ja sikiölaskenta ovat korvaamaton apu ruokintakulujen kohdistamisessa oikeille eläimille ja adoptioihin valmistautumisessa (kaikki kolmoskaritsat adoptoidaan yhden karitsan uuhille).
Davidin motoksi voisi sanoa ”suunnittele, aseta tavoitteita, yksinkertaista asioita”.
Eikö niille mikään riitä!
Julkaistu lauantaina 14. tammikuuta 2017
Uuhien tunnutusajan ruokinta on suunniteltava ja toteutettava niin, että varmistetaan karitsoiden hyvät syntymäpainot ja uuhien riittävä maidontuotantokyky. Karitsakuolleisuus on suurinta alipainoisilla, alle kolmekiloisilla karitsoilla, joiden emät ovat tunnutuksen loppuessakin laihoja (KL< 3).
Keskimäärin jopa viidennes uuhista ei saavuta optimaalista kuntoluokkaa (KL 3-3,5) kunnostuksen aikana. Kuntoluokan saavuttaminen on haastavaa sekä suomenlampailla että tuontiroduilla; haasteena voivat olla liian alhaiset tai liian korkeat kuntoluokat. Kuntoluokkien parantaminen ei tapahdu hetkessä. Puolen yksikön muutos vie tyypillisesti 3-4 viikkoa. Niinpä uuhien kuntoluokitus on aloitettava kaksi kuukautta ennen astutusta, ja sitä on jatkettava säännöllisin välein joka ruokintaryhmässä.
Lopputiineiden uuhien ruokinta edellyttää ruokintasuunnitelmaa. Räätälöityä suunnitelmaa varten pitäisi tuntea ainakin parhaan säilörehuerän rehuarvot. Tunnutusvaiheessa uuhet jaetaan ruokintaryhmiin, jotka on erotettu toisistaan karsinarakentein. Uuhilla on oltava aina riittävästi tilaa syödä. Ryhmittelyperusteina ovat uuhien ikä, kuntoluokka ja oletettu tai tiedetty sikiömäärä. Monisikiötiineyksissä (≥3 sikiötä) uuhen energian ja hyvälaatuisen valkuaisen tarve kasvavat huomattavasti viimeisten kahdeksan viikon aikana. Rehun sulavuuden pitää olla korkea, koska pötsissä alkaa olla ahdasta. Osa valkuaisesta on tarjottava ohutsuolisulavana valkuaisena.
Karitsoiden syntymäpaino on hyvä muuttuja kuvaamaan lopputiineen uuhen ruokinnan onnistumista. Onnistunut tunnutus on välttämätön edellytys seuraavan tuotantovaiheen, uuhen imetyskyvyn ylläpidon onnistumiselle; uuhen ja pikkukaritsoiden terveys ja hyvinvointi riippuvat monesta ruokinta- ja hoitokäytännöstä. Terveydenhuollon kohteista ja mittareista enemmän myös aiemmassa kirjoituksessa.
Rauhallista uutta vuotta
Julkaistu keskiviikkona 21. joulukuuta 2016
Tasan vuosi sitten toivotimme lampureille jaksamista iskulauseella ”Tunne tilasi – katso peiliin – varmista laatua” (Lampurin lyhyt muistilista). Väheneekö työn ilo, jos ei ehdi tai jaksa nauttia työnsä hedelmistä? Meneekö aika ”vääriin” asioihin ja mitä oikein ovat ne ”oikeat” asiat? Ja mitä niiden hedelmien on tarkoitus olla?
Yrittäjänvapaus voi huonoimmillaan tarkoittaa rajoittamatonta vapautta uuvuttaa itsensä tekemällä töitä oikein, vaikka sen pitäisi merkitä vapautta tehdä oikeita töitä. Näiden asioiden erottamista toisistaan helpottaa terve laiskuus. Parhaat oivallukset syntyvät silloin, kun malttaa välillä pysähtyä miettimään, voisiko asioita tehdä helpommin. Nostamalla katsettaan varpaista ja yrittämällä asettua ulkopuolisen asemaan voi hyvinkin havaita turhaa säätämistä omassa työssään. Aika ajoin kannattaa myös palauttaa mieliin, mihin koko työ oikeastaan tähtää.
Harva meistä työskentelee yksin. Sen vuoksi sykemittarin ja peilin lisäksi kolmas käsittämättömän tarpeellinen apuväline toiminnan kehittämisessä on puhe. Omat ajatukset ja suunnitelmat pysyvät omina niin kauan, kunnes niistä uskaltaa kertoa toiselle. Sen jälkeen niistä voi tulla yhteisiä, ja vieläpä parempia ajatuksia. Mahdollisuus uuden kokeilemiseen kasvaa merkittävästi, kun nenät näyttävät samaan suuntaan.
Me Lammasmaailmassa haluamme työskennellä vastuullisen, monipuolisen ja hyvien käytäntöjen mukaisen kotimaisen lammastalouden hyväksi. Keskittymällä toivottavasti oleelliseen.
Vastuullista ja dokumentoitua
Julkaistu tiistaina 29. marraskuuta 2016
Antibiootit ja loislääkkeet ovat lammastaloudessakin korvaamattomana apuna sairauksien hoidossa ja eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa. Sen vuoksi niihin on suhtauduttava kiitollisuudella ja kunnioituksella, ei itsestäänselvyyksinä. Kukaan meistä ei elä pullossa; kun vaikutamme lääkkeillä mikrobeihin tai loisiin, vaikutamme myös yhteiseen ympäristöömme ja lopulta omaan terveyteemme. ”One health – yhteinen terveys” on käsite, joka muistuttaa siitä, että eläinten, ihmisten ja ympäristön hyvinvointi kietoutuvat toisiinsa. Lääkkeiden käytön on oltava vastuullista.
Lammastalouden erityinen, maailmanlaajuinen haaste on lääkkeille vastustuskykyisten loisten yleistyminen. Vastustuskyvyn (resistenssin) kehittyminen on suoraan yhteydessä lääkkeiden käyttömääriin ja -tiheyteen. Virheet annostelussa ja lääkitysajankohdissa nopeuttavat entisestään resistenttien loiskantojen valikoitumista. Mitä enemmän kontakteja ja eläinkauppaa tilojen välillä, sen nopeammin ongelmat muuttuvat yhteisiksi.
Resistenssin riski on kasvamassa myös suomalaisessa lammasketjussa. Omilla valinnoillamme voimme kuitenkin hidastaa kehitystä ja kantaa vastuumme hyvän tilanteen säilymisestä. Muutama perusperiaate auttaa jo paljon:
Ensisijaisesti on pyrittävä sairauksien ehkäisyyn. Loistautien osalta se edellyttää tilanteen säännöllistä seuraamista oikea-aikaisilla näytteenotoilla. Löydösten ja kasvatuskäytäntöjen perusteella on laadittavissa suunnitelmia siitä, miten loistartuntojen taso pysyy tilalla turvallisella tasolla. Loistorjunnan onnistuminen ratkaistaan laidunnuskäytännöillä. Loislääkitykset on varattava tilanteisiin, joissa niistä on perustellusti eniten hyötyä. Resistenssin näkökulmasta ei pitäisi esim. milloinkaan päätyä tilanteeseen, jossa samoja karitsoita lääkitään kahdesti.
Myös antibioottien käytön pitää perustua todettuun tarpeeseen. Jos eläimiä sairastuu ja kuolee tilalla toistuvasti, on kliinisiä diagnooseja pyrittävä varmistamaan näytteenotoin ja raadonavauksin. Joskus nopea, oireenmukainen lääkitys on perusteltua ja jopa henkeä pelastavaa. Useimmat taudit ovat kuitenkin ns. monisyytauteja ja ehkäistävissä vaikuttamalla altistaviin tekijöihin ja eläinten vastustuskykyyn. Jokaisen antibioottilääkityksen yhteydessä on mietittävä, miten vastaavia tapauksia voisi ehkäistä kasvatuskäytäntöihin tai olosuhteisiin tehtävillä parannuksilla.
Kun lampolaan ostetaan siitoseläimiä, ne on laitettava 4-6 viikoksi tilan muista eläimistä erillään olevaan karanteeniin. Mukaan laitetaan muutama teuraaksi lähdössä oleva eläin. Karanteeniajan lopulla on ostoeläinten lääkitseminen avermektiiniryhmän loislääkkeellä yleensä perusteltua, minkä jälkeen ne päästetään tilan lampaiden käytössä olleelle laitumelle – ei puhtaalle laitumelle. Näillä toimilla pyritään ehkäisemään uusien taudinaiheuttajien pääsy lampolaan ja resistenttien loisten valikoituminen. Lisäksi nuorten ostoeläinten immuunipuolustus saa aikaa totutella asteittain lampolassa jo olevaan mikrobistoon ja loiskantoihin.
Lisää hyviä käytäntöjä eläinten terveyden edistämiseen oppaassamme ”Kokonaisuus ratkaisee – terveydenhuollon kohteita lampolassa”. Tilaa osoitteesta: info@lammasmaailma.fi