Lammasmaailma

Arkisto aiheelle ‘Sairaudet ja lääkitseminen’

Pässin virtsakivet – yhteinen tuska

Pässi, joka kärsii tukkeuman aihauttavasta virtsakivitaudista, on tuskainen. Kyvyttömyys helpottaa eläimen kipua aiheuttaa ahdistusta myös hoitajalle. Eläinlääkärin mahdollisuudet auttaa eläintä saattavat rajoittua hetkellisen helpotuksen tarjoamiseen. Kaiken huipuksi yhden pässin oireilu tarkoittaa, että sairaus on todennäköisesti kehittymässä muissakin saman tuotantovaiheen eläimissä. Voidaan todella sanoa, että tuska on yhteinen.

Virtsakivitauti on ruokintaperäinen ja ruokinnan korjaamisella sitä on ehkäistävä. Yleisin virtsakivi muodostuu ammonium-magnesium-fosfaatti-kiteistä (struviitti) ja liittyy voimakkaaseen viljaruokintaan. Rehuseoksen liian alhainen kalsium-fosforisuhde sekä juomaveden ja hyvälaatuisen karkearehun puute ovat tyypillisiä taudille altistavia tekijöitä – erityisesti voimakkaan kasvun vaiheessa. Vaikka struviitti-kiteet eivät muodosta isoja yhtenäisiä kiviä, pelkkä sorakin pystyy tukkimaan pässin virtsatiet, osittain tai kokonaan. Tukkeumat kehittyvät peniksen kärjessä olevaan matomaiseen lisäkkeeseen ja usein myös virtsaputken alkuosassa olevaan s-malliseen mutkaan. Pahimmassa tapauksessa seuraa virtsarakon repeämä ja virtsamyrkytys.

Aina ei tukos ole heti täydellinen ja taudinkulku voi viedä 5-7 päivää. Taudin varhaiseksi havaitsemiseksi ei seuraavia oireita kannata sivuuttaa:

–       esinahan ympärystän villat ovat kuivuneen, kiteisen virtsan tahrimia

–       eläin tiputtelee veristä virtsaa

–       eläin lopettaa syömisen ja eristäytyy

–       eläimellä on pitkittyneitä virtsaamisyrityksiä

Sairastuneeen eläimen pelastamiseksi on tehtävissä sitä enemmän, mitä aikaisemmin tauti havaitaan. Arvokkaan jalostuseläimen hoito voi olla myös kirurginen. Toisaalta mahdollinen lopetuspäätös on tehtävä ilman turhia viivyttelyjä.

Huomio on samalla suunnattava uusien tapausten ehkäisyyn. Rehun väkevyyttä on nopeasti pudotettava. Samalla on nostettava rehun kalsium-fosforisuhdetta (2:1). Virtsa laimenee, kun eläimet lisäävät juomistaan. Tämä tapahtuu lisäämällä rehuannokseen 4 % ruokasuolaa ja varmistamalla, että raikasta, sulaa vettä on jatkuvasti ja helposti eläinten saatavilla. Suolalla on suotuisa vaikutus myös virtsan mineraalisuhteisiin. Struviittikiteiden muodostumista ehkäisee myös virstan hapattaminen. Tähän suositellaan mm. ammoniumkloridia annoksella 10 g päivässä.

Kuinka yleisestä ongelmasta on kyse ? Auta sinä meitä selvittämään asiaa. Käy vastaamassa oheiseen kyselyyn nimettömänä, se vie vain hetken. Kerromme tuloksista tulevissa kirjoituksissa. Linkki kyselyyn.