Arkisto aiheelle ‘Yleinen’
Rauhallista uutta vuotta
Julkaistu keskiviikkona 21. joulukuuta 2016
Tasan vuosi sitten toivotimme lampureille jaksamista iskulauseella ”Tunne tilasi – katso peiliin – varmista laatua” (Lampurin lyhyt muistilista). Väheneekö työn ilo, jos ei ehdi tai jaksa nauttia työnsä hedelmistä? Meneekö aika ”vääriin” asioihin ja mitä oikein ovat ne ”oikeat” asiat? Ja mitä niiden hedelmien on tarkoitus olla?
Yrittäjänvapaus voi huonoimmillaan tarkoittaa rajoittamatonta vapautta uuvuttaa itsensä tekemällä töitä oikein, vaikka sen pitäisi merkitä vapautta tehdä oikeita töitä. Näiden asioiden erottamista toisistaan helpottaa terve laiskuus. Parhaat oivallukset syntyvät silloin, kun malttaa välillä pysähtyä miettimään, voisiko asioita tehdä helpommin. Nostamalla katsettaan varpaista ja yrittämällä asettua ulkopuolisen asemaan voi hyvinkin havaita turhaa säätämistä omassa työssään. Aika ajoin kannattaa myös palauttaa mieliin, mihin koko työ oikeastaan tähtää.
Harva meistä työskentelee yksin. Sen vuoksi sykemittarin ja peilin lisäksi kolmas käsittämättömän tarpeellinen apuväline toiminnan kehittämisessä on puhe. Omat ajatukset ja suunnitelmat pysyvät omina niin kauan, kunnes niistä uskaltaa kertoa toiselle. Sen jälkeen niistä voi tulla yhteisiä, ja vieläpä parempia ajatuksia. Mahdollisuus uuden kokeilemiseen kasvaa merkittävästi, kun nenät näyttävät samaan suuntaan.
Me Lammasmaailmassa haluamme työskennellä vastuullisen, monipuolisen ja hyvien käytäntöjen mukaisen kotimaisen lammastalouden hyväksi. Keskittymällä toivottavasti oleelliseen.
Vastuullista ja dokumentoitua
Julkaistu tiistaina 29. marraskuuta 2016
Antibiootit ja loislääkkeet ovat lammastaloudessakin korvaamattomana apuna sairauksien hoidossa ja eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa. Sen vuoksi niihin on suhtauduttava kiitollisuudella ja kunnioituksella, ei itsestäänselvyyksinä. Kukaan meistä ei elä pullossa; kun vaikutamme lääkkeillä mikrobeihin tai loisiin, vaikutamme myös yhteiseen ympäristöömme ja lopulta omaan terveyteemme. ”One health – yhteinen terveys” on käsite, joka muistuttaa siitä, että eläinten, ihmisten ja ympäristön hyvinvointi kietoutuvat toisiinsa. Lääkkeiden käytön on oltava vastuullista.
Lammastalouden erityinen, maailmanlaajuinen haaste on lääkkeille vastustuskykyisten loisten yleistyminen. Vastustuskyvyn (resistenssin) kehittyminen on suoraan yhteydessä lääkkeiden käyttömääriin ja -tiheyteen. Virheet annostelussa ja lääkitysajankohdissa nopeuttavat entisestään resistenttien loiskantojen valikoitumista. Mitä enemmän kontakteja ja eläinkauppaa tilojen välillä, sen nopeammin ongelmat muuttuvat yhteisiksi.
Resistenssin riski on kasvamassa myös suomalaisessa lammasketjussa. Omilla valinnoillamme voimme kuitenkin hidastaa kehitystä ja kantaa vastuumme hyvän tilanteen säilymisestä. Muutama perusperiaate auttaa jo paljon:
Ensisijaisesti on pyrittävä sairauksien ehkäisyyn. Loistautien osalta se edellyttää tilanteen säännöllistä seuraamista oikea-aikaisilla näytteenotoilla. Löydösten ja kasvatuskäytäntöjen perusteella on laadittavissa suunnitelmia siitä, miten loistartuntojen taso pysyy tilalla turvallisella tasolla. Loistorjunnan onnistuminen ratkaistaan laidunnuskäytännöillä. Loislääkitykset on varattava tilanteisiin, joissa niistä on perustellusti eniten hyötyä. Resistenssin näkökulmasta ei pitäisi esim. milloinkaan päätyä tilanteeseen, jossa samoja karitsoita lääkitään kahdesti.
Myös antibioottien käytön pitää perustua todettuun tarpeeseen. Jos eläimiä sairastuu ja kuolee tilalla toistuvasti, on kliinisiä diagnooseja pyrittävä varmistamaan näytteenotoin ja raadonavauksin. Joskus nopea, oireenmukainen lääkitys on perusteltua ja jopa henkeä pelastavaa. Useimmat taudit ovat kuitenkin ns. monisyytauteja ja ehkäistävissä vaikuttamalla altistaviin tekijöihin ja eläinten vastustuskykyyn. Jokaisen antibioottilääkityksen yhteydessä on mietittävä, miten vastaavia tapauksia voisi ehkäistä kasvatuskäytäntöihin tai olosuhteisiin tehtävillä parannuksilla.
Kun lampolaan ostetaan siitoseläimiä, ne on laitettava 4-6 viikoksi tilan muista eläimistä erillään olevaan karanteeniin. Mukaan laitetaan muutama teuraaksi lähdössä oleva eläin. Karanteeniajan lopulla on ostoeläinten lääkitseminen avermektiiniryhmän loislääkkeellä yleensä perusteltua, minkä jälkeen ne päästetään tilan lampaiden käytössä olleelle laitumelle – ei puhtaalle laitumelle. Näillä toimilla pyritään ehkäisemään uusien taudinaiheuttajien pääsy lampolaan ja resistenttien loisten valikoituminen. Lisäksi nuorten ostoeläinten immuunipuolustus saa aikaa totutella asteittain lampolassa jo olevaan mikrobistoon ja loiskantoihin.
Lisää hyviä käytäntöjä eläinten terveyden edistämiseen oppaassamme ”Kokonaisuus ratkaisee – terveydenhuollon kohteita lampolassa”. Tilaa osoitteesta: info@lammasmaailma.fi
Tiiviit karitsointijaksot mahdollistavat hyvän vierihoidon
Julkaistu torstaina 3. marraskuuta 2016
Liki kaikki uuhet on mahdollista saada kantaviksi neljässä viikossa, kun hyödynnetään kiimojen synkronointitekniikoita ja käytetään terveitä hyväkuntoisia pässejä. Lyhyt astutusaika johtaa tiiviiseen karitsointijaksoon, mikä keventää karitsointien valvontaa. Myös adoptioiden järjestäminen helpottuu. Saman ikäisten karitsoiden valvominen on helpompaa ja tautiriskit nuorimpien karitsoiden osalta vähäisempiä, koska karitsoiden ikähaarukka on suhteellisen kapea. Pikkukaritsoiden vastustuskykyä varmistaa alilämpöisyyden ehkäisy (kuivaus, lämpölamput) ja jokaisen karitsan riittävä ternimaitoannos. Ternimaitoa (ravintoa + vasta-aineita) karitsan pitäisi saada noin 10 % painostaan ensimmäisen 24 tunnin aikana, puolet tästä ensimmäisen 4-8 tunnin aikana. Jos karitsa ei itse hakeudu nisälle puolessa tunnissa, sitä on autettava, ja myös varmistettava kunnollinen alkuannos (50 ml). Puhdas ja kuiva ympäristö pitävät taudinaiheuttajien määrän ympäristössä alhaisena. Kaikki tämä näkyy mm. pikkukaritsoiden ripulien vähäisyytenä.
Vahdittavaa riittää tästä eteenkin päin parin viikon ikään asti; käyvätkö kaikki karitsat säännöllisesti imemässä – ja vain omaa emäänsä? Säilyykö uuhien ruokahalu hyvänä ja utareet terveinä? Kasvavatko karitsat? Tämäkin tarkkailu onnistuu parhaiten, kun karitsat ovat suhteellisen saman ikäisiä. Valvonta helpottuu entisestään, jos korkeintaan 20-25 karitsaa emineen ryhmitellään aina omiin ryhmiinsä.
Karitsointiryhmien kokoon ja astutusajan pituuteen vaikuttavat myös käytettävissä olevat tilat ja karsinarakenteet. Karitsointikarsinoiden enimmäistarve on arvioitava myös sen mukaan, mikä on eri-ikäisten uuhien oletettu vuonuekoko ja siten karitsointikarsinoissa vietettävä suositeltava aika. Karitsointiaikana voi hyvin tulla vastaan tilanne, että 30 % uuhista on samaan aikaan karitsointikarsinoissa. Syntyvien karitsoiden määrän ennakointia auttaa tiineysultraus.
Pikkukaritsoiden elämässä ensimmäiset pari viikkoa ovat ratkaisevia terveelle kasvu-uralle pääsemiseksi. Siihen ajanjaksoon on kohdistettava myös oma työssä jaksaminen. Tässä voi auttaa hyvä töiden suunnittelu ja tiivis karitsointijakso. Lisätyövoima, vaikka vain valvomassa tilannetta ja huoltamassa joukkoja, helpottaa paljon.
Terveydenhuollon kohteita ja mittareita
Julkaistu tiistaina 16. elokuuta 2016
Uuhen tuotantokierto on jaettavissa seitsemään osaprosessiin ja niiden tarvitsemiin tukitoimintoihin. Yhteinen nimittäjä näille on uuhen tuotantovaiheen mukainen ruokinta. Jokaisessa vaiheessa voi hyödyntää ns. hyviä käytäntöjä. Kunkin vaiheen tuotos vaikuttaa siihen, kuinka hyvin seuraava vaihe onnistuu. Terve uuhi on varmin tae terveistä ja hyvin kasvavista karitsoista. Lammasmaailmassa olemme tunnistaneet ja nimenneet uuhen tuotantokierron vaiheet seuraavasti:
1. Valinta ja kunnostus
2. Kiimojen synkronointi
3. Tiineysultraus ja sikiölaskenta
4. Tunnutus
5. Imetyskyvyn ylläpito
6. Pässikaritsoiden vieroitus
7. Uuhikaritsoiden laidunnus ja vieroitus
Olemme määrittäneet jokaiseen vaiheeseen kriittisiä mittareita, jotka kuvaavat tuotannon nykytilaa ja varautumista seuraavaan vaiheeseen. Näiden rinnalla on tuotannon onnistumista kuvaavia määrällisiä mittareita. Kaiken tarkoituksena on suunnata lampolassa käytettävä aika eläinten ja hoitajien hyvinvointia ja tuotannon kannattavuutta edistäviin toimiin. Jos nykytilaa kuvaava mittari näyttää jossakin kohdin punaista, on seuraavassa vaiheessa vielä mahdollista tehdä korjausliikkeitä.
Tällaisten kriittisten pisteiden sekä asiantuntijoiden arvioiden perusteella olemme havainneet, että hyvienkin lampoloiden välillä on suurta hajontaa tuotannon osa-alueilla:
- jopa viidennes uuhista ei saavuta optimaalista kuntoluokkaa kunnostuksen aikana
- valtaosa uuhista olisi mahdollista tiineyttää ensimmäisten viikkojen aikana; tämä on edellytys karitsointien ajoittumiselle varsin suppealle, noin 4 viikon ajanjaksolle
- lampolan ruokintaohjelmassa olisi mahdollista ottaa rehuanalyysien lisäksi huomioon uuhien ikä ja paino, kuntoluokka, sikiömäärä ja rehunjakokäytännöt
- lopputiineiden uuhien optimaalisen kuntoluokan saavuttaminen on haastavaa sekä suomenlampailla että tuontiroduilla; haasteena voivat olla liian alhaiset tai liian korkeat kuntoluokat
- karitsoiden syntymäpaino on hyvä muuttuja kuvaamaan lopputiineen uuhen ruokinnan onnistumista
- kaikkien hyvien tilojen on mahdollista saavuttaa pikkukaritsoiden kuolleisuudessa alhainen, selvästi alle 10 %:n kuolleisuus; alhainen kuolleisuus on tärkeimpiä uuhien ja karitsoiden hyvinvoinnin mittareita
- 6 viikon paino kuvaa tosiasiassa monen ruokinta- ja hoitokäytännön onnistumista ja hyviä kasvatusolosuhteita
- 16 viikon paino kuvaa mm. hyvää laidunnuksen suunnittelua ja loistorjunnan onnistumista
- utarevika on selkeä uuhen karsintaperuste, kunhan utareen kunto on arvioitu oikeaoppisesti ja oikeaan aikaan
Vasta kokonaisuus ratkaisee, milloin hyvistä lampoloista tulee vielä parempia. Lue lisää esitteestämme ”Kokonaisuus ratkaisee – Terveydenhuollon kohteita lampolassa”.