Laadunvarmistusta lampolassa
Julkaistu maanantaina 6. heinäkuuta 2015
Lammaslääkäri kävi opiskelemassa elintarviketuotannon laadunvarmistusta. Yksinkertaistettuna konsepti on seuraava: tunne tuotantosi, selvitä elintarviketurvallisuutta uhkaavat riskit; ota käyttöön hyvät hygieniakäytännöt; varmista aika ajoin, että toimit niin kuin olet suunnitellut. Jotkin työvaiheet saattavat lisäksi olla kriittisen tärkeitä lopputuotteen turvallisuuden kannalta. Niitä pitää siksi mitata jatkuvasti; jos mittari osoittaa, etteivät vaatimukset täyty, pitää olla mietittynä korjaava toimenpide.
Konsepti on looginen ja systemaattinen. Vastaavaa lähestymistapaa voisi aivan hyvin soveltaa myös alkutuotannossa; minkälaista karitsaa, kenelle ja miten on ajateltu kasvattaa; mitkä asiat uhkaavat kannattavuutta; toimitaanko hyvien käytäntöjen mukaisesti; seurataanko tuotantoa suunnitellusti. Sisältyykö toimintaan kriittisen tärkeitä, tuotannon kannattavuutta ja eläinten hyvinvointia uhkaavia pullonkauloja ja mitataanko niitä?
Laatuvarmistetun tuotannon etuna on parempi tuote paremmalla kannattavuudella. Laatupoikkeamat ja hajonta teuraseläinten painoissa ja määrässä vähenevät. Kaikki osapuolet voittavat; lampuri, eläimet ja lihan jatkojalostaja.
Lammasmaailmassa ajattelemme, että karitsakasvatuksen laatupisteet ryhmittyvät seitsemän teeman alle:
– teurasruhojen laatu
– pässien astutuskauden aikainen terveys
– uuhien tuotantovaiheen mukainen ruokinta
– tunnutuksen- ja karitsoinninaikaiset lampolaolosuhteet
– pienimpien karitsoiden ravinnonsaanti
– suunnitelmallinen sisäloistorjunta
– akuuttien/tarttuvien tautien ehkäisy
Jokaiseen teemaan liittyy sekä hyviä käytäntöjä että toiminnan onnistumista kuvaavia mittareita. Kun toimitaan niiden mukaan, ei onnistunut tuotanto ole kiinni sattumasta vaan siitä, että keskitytään oikeisiin asioihin. Jos vielä pyritään ruokinnan osalta parhaaseen lopputulokseen, on tuotannosta tunnistettavissa jopa kriittisen tärkeitä kohtia. Ne ovat sellaisia, joiden puutteisiin on heti reagoitava jollakin tavoin. Korjaavilla toimilla on mahdollista ehkäistä eläinten hyvinvointia ja tuotannon kannattavuutta uhkaavia ongelmia.
Vapautta ja vastuuta
Julkaistu keskiviikkona 10. kesäkuuta 2015
Hyvät laiduntamiskäytännöt karitsoiden turvaksi
Karitsoille on juuri koittanut vapaus. Ne pääsevät nauttimaan suomalaisen alkukesän pakahduttavasta vehreydestä – lampurit työnsä hedelmistä. Ikävä kyllä kolikon kääntöpuoli on, että joskus ilo saattaa loppua lyhyeen. Jos ripuli iskee tai yksi tai useampi (komeimmista) karitsoista löytyy kuolleena, on katastrofi jo tapahtunut. Juuri siksi on käytettävä aikaa taudinsyyn selvittämiseen ja vastaavien tapausten ehkäisemiseen.
Onko ruokinnanmuutos ollut hyvin äkillinen? Oliko kuolleessa päällepäin näkyviä muutoksia? Mitä oireita on muissa karitsoissa? Onko eläimiä käsitelty viimeisten vuorokausien aikana (kuljetettu, lääkitty, ryhmitelty)? Missä kunnossa ovat juoma-astioiden ja ruokintakaukaloiden ympäristöt? Rajoittuvatko laitumet kosteikkoihin?
Jos ripuli on suolistoloisten aiheuttamaa, se selviää ulostenäytteenotolla. Muiden tautien erotusdiagnostiikkaan voi saada lisätietoa eläinlääkärin suorittamasta kuolleen karitsan kenttäobduktiosta. Jos kuitenkin kuollut karitsa on saatavissa samana päivänä Eviran kylmiöön odottamaan raadonavausta, se kannattaa sinne toimittaa.
Yksittäinen eläin voi kuolla pelkästään muutoksen aiheuttaman stressin ja hyvin äkillisen suolistoperäiseen shokin seurauksena (”suolisolmu”). Löydöksenä verekäs suoli ja yleiset hengitys- ja verenkiertoelimistön shokkilöydökset sydämessä, keuhkoissa ja imusolmukkeissa.
Pässipoikien kehittymässä olevat virtsakivet voivat alkuun oireilla niin lievästi, ettei lampuri huomaa laitumella mitään poikkeavaa. Jos virtsaputki sitten tukkeutuu, voi 12 tunnissa seurata jo virtsarakon repeämä ja virtsamyrkytys.
Äkillinen sydänlihasrappeuma ja hengenmeno laidunkauden alkaessa lienee harvinainen, mutta pidettävä mielessä yhtenä erotusdiagnoosina.
Kokkidioosi voi oireilla laitumella rajustikin. Erityisen huono yhdistelmä on nuorimpien karitsoiden altistuminen massiiviselle tartunnalle. Tällainen tilanne voi syntyä esim. silloin, kun samalla laitumella laiduntavat kovin eri-ikäiset juuri vieroitetut karitsat. Tai kun kosteus ja lämpö kiihdyttävät laitumella talvehtineita ookystojen kehittymään yhtäaikaisesti tartuntakykyisiksi. Samantyyppiset olosuhteet edistävät vanhoilla laitumilla myös suolistoloistartuntojen aiheuttamaa ripulia, joka osaltaan altistaa kokkidioosille.
Isompien karitsoiden klostridioosi (tyyppi D) uhkaa nopeasti kasvavia yksilöitä rehevillä nurmilla. Terveessäkin suolessa esiintyvä bakteeri villiintyy, kun helppoliukoista energiaa on äkisti tarjolla yllin kyllin. Uhkaava tilanne voi kehittyä kevään ensimmäisillä laitumilla tai myöhemminkin kesällä, jos rehun laatu ja määrä muuttuvat laitumenvaihdon yhteydessä huomattavasti. Raadonavauksessa todetaan shokkikuva ja usein myös tyypillisesti turvonneet vaaleat munuaiset. Tämän taudin ennaltaehkäisyyn on käytettävissä myös rokote (erityislupavalmiste).
Loistavaa laidunkautta !
Julkaistu lauantaina 16. toukokuuta 2015
Sisäloisten torjuntasuunnitelma
Pitkäjänteinen lammastilan sisäloistorjunta koostuu loisanalytiikasta ja loistorjuntaohjelmasta. Ohjelmassa kartoitetaan mahdollisuudet ennaltaehkäisyyn, analytiikalla seurataan tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta. Loistorjuntasuunnitelmassa ohjelma ja analytiikka kootaan yhteen.
Tähän aikaan keväästä uuhien loisnäytteet kuvaavat todella hyvin tartunnan tasoa lampolassa; valon lisääntyminen ja karitsointeihin liittyvä tilapäinen vastustuskyvyn lasku lisäävät munien erittymistä ulosteeseen. Kun tutkitutat näytteet, on löydösten ja esitietojen perusteella mahdollista saada alustava käsitys lampolan loistilanteesta. Myös uuhien lääkitystarve voidaan arvioida; useimmiten lääkityksistä ei ole tässä vaiheessa hyötyä.
Karitsoiden seurantanäytteet kuvaavat laidunten tilaa ja antavat mahdollisuuden reagoida ongelmiin ennalta. Ota näytteet niissä tilanteissa, joissa loistautien riski kasvaa. Tällaisia ovat mm. puhtaan laitumen puuttuminen karitsoilta, vieroitus, laidunalan supistuminen ja epäsuotuisat sääolosuhteet. Papananäytteissä todettu eläinten tartuntatason voimakas kasvu on peruste laidunkauden aikaiselle lääkitykselle – ripulioireita ei tarvitse odottaa.
Sisäloisten torjuntasuunnitelmassa esitetään niitä mahdollisuuksia, joita tilalla on loistartuntojen hillitsemiseen, tilan ulkopuolelta tulevien uusien tartuntojen ehkäisemiseen ja loistilanteen seuraamiseen. Ennaltaehkäisy, eläinten vastustuskyvyn tukeminen ja kasvun seuraaminen takaavat varmimmin loistavan laidunkauden ilman ripulia ja kasvutappioita.
Lue lisää: ”Suomalaisen lammastilan sisäloistorjunta” (tilaa ilmaiseksi kohdasta ”Haluan tietää…).
Kannattaa vastustaa
Julkaistu tiistaina 5. toukokuuta 2015
Lammaslääkäri kävi Ruotsissa seminaarissa. Lääkkeille vastustuskykyiset (resistentit) lampaiden sisäloiset ovat maailmalla yleisiä. Eteläisellä pallonpuoliskolla on alueita, joissa ongelma on niin suuri, että lampaiden kasvatus ei onnistu. Pohjoismaissa resistenssin esiintyminen vaihtelee alueittain, mutta on pahimmillaan kymmeniä prosentteja. Tilanne on pakottanut tutkijat miettimään loistautien ehkäisyyn uudenlaisia keinoja, joilla vaarallisten loiskantojen valikoitumista ja yleistymistä voitaisiin hillitä.
Suomessa ei asiaa ole järjestelmällisesti tutkittu. Ehkä pitäisi, sillä Suomeenkin on kehittymässä intensiivistä lampaankasvatusta, jossa riskitekijöiden määrä ja seurausten vakavuus lisääntyvät. Kaikkein viisainta olisi kuitenkin keskittyä hyvissä ajoin ennaltaehkäisyyn.
Toistuvilla lääkityksillä ei saa korvata puutteita olosuhteissa, kuten laidunjärjestelyissä. Ilo jää aina lyhyeksi. Jos samaa eläinryhmää, uuhia tai karitsoita, lääkitään useammin kuin kahdesti, alkaa resistenttien loisten valintapaine lisääntyä huolestuttavasti. Tämä on biologinen fakta, josta ei ole poikkeuksia. Siinä vaiheessa kun lääkkeen tehon heikkeneminen on jollakin tilalla täysin ilmeistä, ovat loiset jo ehtineet heikentää kasvua ja kannattavuutta merkittävästi.
Loistorjunnan pääpainon pitää olla ennaltaehkäisyssä. Loistorjunnalla ei pyritä täydelliseen vapauteen loisista. Tavoitteena se olisi sekä epärealistinen että tarpeeton. Riittävä tavoite on pitää karitsoiden saama tartunta koko kasvatusajan niin alhaisena, että eläimet eivät sairastu loistauteihin eikä niiden hyvinvointi heikkene. Ei tänä vuonna, eikä tulevina. Jos laidunjärjestelyistä ei huolehdita, alkaa ongelma muhia laitumella.
Valintapainetta voi tahtomattaan myös kiihdyttää. Se tapahtuu niin, että käytetään lääkitystilanteessa laskettua pienempiä annoksia esim. annostelemalla huolimattomasti, arvioimalla eläinten paino väärin tai käyttämällä vanhentuneita lääkkeitä.
Lääkitys ohjaa aina valintapainetta resistenttien suolistoloiskantojen suuntaan. Tällaisten kantojen yleistymistä voi kuitenkin hillitä – myös lääkitystilanteessa. Eri loiset ja niiden eri kannat nimittäin kilpailevat elintilasta jatkuvasti myös keskenään. Vuodenaika, laiduntyyppi ja sääolosuhteet antavat kilpailuun oman mausteensa. Laidunjärjestelyin lampurin on mahdollista edesauttaa lääkkeille herkkien loiskantojen säilymistä lampolassaan silloinkin, kun jotakin eläinryhmää joudutaan lääkitsemään.
Koska resistenssiä voi myös tuoda lampolaan, muodostavat ulkomaiset ostoeläimet erityishaasteen! Resistenssi on huomattavan yleistä Pohjoismaiden ulkopuolella. Huomaa, että ostajan on mahdollista pyytää myyjältä kaikkea haluamaansa tietoa eläinten terveydestä, myös tietoa loislääkkeiden tehosta. Ostoeläinten karanteeniaikaiseen käsittelyyn tulisi joka tapauksessa varautua jotenkin. Se voi käsittää niin loislääkityksen kuin eläinten sopeuttamisen lampolassa jo oleviin loiskantoihin. Tällainen vaatii tilakohtaista suunnittelua.