Kiimojen synkronointi
Julkaistu tiistaina 10. lokakuuta 2017
Kiimojen synkronoinnilla tavoitellaan tiiviitä, noin neljän viikon karitsointijaksoja. Tiiviistä karitsointijaksosta on merkittäviä hyötyjä niin lampurin jaksamiselle kuin eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille. Karitsointijakson lyheneminen 5-6 viikosta 4-4,5 viikkoon keventää karitsointien valvontaa, kunhan ruuhkaisimpien viikkojen työvoiman tarpeeseen on varauduttu etukäteen.
Merkittävin etu syntyy siitä, että saman ikäisten karitsoiden hoitaminen tehostuu, kun valvontatyö voidaan kohdistaa yhtä aikaa useampaan uuheen ja karitsaan. Myös adoptioille syntyy aiempaa enemmän mahdollisuuksia. Karitsoiden terveyttä parantaa myös vanhimpien ja nuorimpien karitsoiden ikäeron pieneneminen. Tartunnat vanhemmista karitsoista nuorempiin vähenevät ja tautiriskit pienenevät. Esim. kokkidioosin riskiä lisää merkittävästi juuri karitsoiden suuri ikäero lampolassa.
Liki kaikki uuhet on mahdollista saada kantaviksi neljässä viikossa. Kiimojen synkronointiin voi käyttää tilanteesta riippuen leikattuja ns. teaser-pässejä tai pässiefektiä: Uuhet eivät saa haistaa pässiä kuuteen viikkoon. Sitten pässi tuodaan astutusryhmään ja pidetään siellä korkeintaan neljä viikkoa. Astutusten seuraamiseen voi pässin rinnan värjätä eri väreillä esim. eri viikkoina. Aikuiselle suomenlammaspässille sopiva uuhimäärä on noin 50 uuhta. Rotujen välillä on eroja.
Pässien kunnon tarkastus on tehtävä kaksi kuukautta ennen astutuskauden alkua. Niiltä tarkistetaan kuntoluokka, hampaat, raajat, sorkat ja liikkeet – kaikenikäisiltä pässeiltä myös kivekset (kimmoisuus ja liikkuvuus) ja siitin. Näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä pässien työhuipun alkaessa. Ostopässit on tuotava lampolaan hyvissä ajoin ennen astutuskauden alkua noudattaen hyviä karanteeni ja sopeutuskäytäntöjä.
Uuhien valinta ja kunnostus
Julkaistu tiistaina 12. syyskuuta 2017
Hyvä tapa olisi valita tuotantouuhet huolella vähintään kaksi kuukautta ennen astutusten alkua. Silloin tulisi aloittaa myös niiden kuntoluokittaminen. Sopivat uuhet ovat terveitä ja rakenteeltaan kestäviä. Niillä ja niiden emillä on hyvät emo-ominaisuudet. Hampaat ovat kunnossa, sorkat hoidettu. Tavoitteena on valita uuhia, joilla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue.
Utare tulee tutkia huolellisesti aina siinä vaiheessa, kun päätetään, mikä uuhi otetaan astutusryhmään. Utare tunnustellaan huolellisesti vieroituksen yhteydessä ja tarvittaessa uudelleen muutaman viikon kuluttua. Huonon mallinen utare tai kovettumat itse utarekudoksessa ovat perusteita karsinnalle. Uuhen karsimista pitää harkita myös silloin, jos sillä vaikuttaa olleen imetyskaudella ongelmia maidontuotannossa ja karitsat ovat kasvaneet huonosti.
Joskus uuhella on utareissa pehmeitä selvärajaisia pallukoita. Ne ovat nesteen täyttämiä rakkuloita, jotka eivät niinkään ole riski utaretulehdukselle, mutta rakkula vie tilaa toiminnalliselta utarekudokselta.
Uuhet kunnostetaan hyvissä ajoin ennen astutuskautta. Lihavat uuhet laihdutetaan. Tavoitteena on kuntoluokka 3-3,5 noin kolme viikkoa ennen astutuskauden alkua.
Huom! Tarkista seuraavan kuntoluokituskurssimme ajankohta koulutuskalenterista.
Tautien ennaltaehkäisy on merkittävä osa kestävää lammastaloutta
Julkaistu perjantaina 23. kesäkuuta 2017
Lammaslääkäri kävi kansainvälisessä eläinlääkärikongressissa. Siellä keskityttiin lammastaloutta koskettaviin globaaleihin mahdollisuuksiin ja haasteisiin (ISVC2017, Harrogate). Kongressijärjestäjän, Englannin lammaseläinlääkäriyhdistyksen tavoitteena on edistää tautien ehkäisyä ja lampaiden hyvinvointia lisäämällä tieteellisen tutkimuksen ja käytännön kokemusten vuorovaikutusta. Kongressin yleisteemana oli lammastalouden tehokkuuden parantaminen kestävällä tavalla toisaalta kehittyneissä maissa, toisaalta kehitysmaissa. Viime mainituissa voi lammas- ja vuohitalouden merkitys ruokaturvalle ja köyhyyden vähentämiselle olla tulevaisuudessa entistäkin suurempi.
Suomalaisesta näkökulmasta oli hätkähdyttävää ja rohkaisevaa todeta, miten olemme toistaiseksi säästyneet monilta intensiivisen lammastalouden hankalilta ja kalliiksi käyviltä taudeilta. Tällaisia ovat erityisesti tarttuvat sorkkaongelmat ja yhä vaikeammin vastustettavat sisäloistartunnat. Näiden lisäksi monissa maissa joudutaan vastustamaan myös tarttuvia utaretulehduksia, keuhkotulehduksia ja abortin aiheuttajia. Tehokkaita rokotteita ei aina pystytä kehittämään. Tautien vastustaminen ja hoito edellyttävät mm. joukkolääkityksiä, jotka aina lisäävät riskiä lääkkeille vastustuskykyisten mikrobien ja loisten valikoitumiselle. Antibiootti- ja loislääkeresistenssi puhuttavat maailmalla yhä enemmän ja niiden vastustaminen nähdään selvästi osana eläinten ja ihmisten yhteistä terveyttä (”One health”).
Suomen kaltaisessa maassa ei voi ongelmien ennaltaehkäisemiseksi korostaa liikaa bioturvallisuuden ja karanteenin merkitystä elävien eläinten tuonnissa ja tilojen välisessä eläinkaupassa. Ostettavan eläimen terveyden lisäksi on tunnettava koko myyjätilan eläinten terveystilanne pidemmältä ajalta.
Tarttuvien tautien ehkäisy vaatii yhteistyötä. Tämä kongressimatka toteutettiin Lihasulan säätiön, Tuotantoeläinlääkäriyhdistyksen ja Lammasmaailma Oy:n avulla. Lammaslääkäri esitteli kongressissa tavoitteellisen loistorjuntaohjelmamme ”Three steps to sustainable control of gastrointestinal nematodes in Finland”.
Pystyykö karitsakuolleisuuteen vaikuttamaan?
Julkaistu keskiviikkona 19. huhtikuuta 2017
Paljonko tilallasi syntyy kuolleita karitsoita tai niitä kuolee ensimmäisten 72 tunnin aikana? Minkälaisille uuhille kuolleisuus painottuu? Osalla lampureista tällainen tieto löytyy helposti. Osa tietää, ettei jokaista kuolleena syntynyttä ole edes kirjattu. Oleellista on ymmärtää, ettei kuolleisuuden riskejä voi pienentää, ellei seuraa sen ajoittumista ja selvittele syitä. Alle 10 % kokonaiskuolleisuus neljänteen elinpäivään mennessä on realistinen ja mielekäs tavoite jokaisessa lampolassa. Kuolleisuuden pitäminen alhaisena on pääosin hoito- ja olosuhdekysymys.
Abortoidut tai muumioidut sikiöt on helppo kirjata kuolleena syntyneiksi. Kuolema voi kuitenkin kohdata vasta alku- tai loppuvaiheessa synnytystä, tai ensimmäisten elinminuuttien aikana. Jopa parin tunnin ikäinen karitsa luokitellaan tiloilla joskus virheellisesti kuolleena syntyneeksi. Eläinlääkärin tekemissä kenttäobduktioissa olisi mahdollista tarkentaa karitsoiden kuolinajankohta ja siten eritellä syntymäkuolleisuuden emästä, karitsasta tai olosuhteista johtuvat syyt.
Aborteilla voi olla ei-tartunnallisia ja tartunnallisia syitä. Eläimestä toiseen tapahtuvat tartunnat ovat Suomessa harvinaisia. Ympäristöstä peräisin olevia infektioita voi aiheutua esim. puutteellisesta rehu- tai juomavesihygieniasta. Erilaisten epäspesifisten infektioiden määrä voi nousta pelkästään siitä syystä, että uuhikantaa on uudistettu voimakkaasti ja nuorten, vastustuskyvyltään vielä kehittymättömien eläinten osuus on lampolassa huomattavan suuri.
Muu kuin syntymäkuolleisuus on arviolta puolessa tapauksia seurausta pikkukaritsoiden energianpuutteesta (hypoglykemiasta). Se taas johtuu vyyhdistä, joka koostuu pitkittyneistä karitsoinneista, huonoista emo-ominaisuuksista (karitsan ternimaidon puutteesta) ja alipainoisten karitsoiden kylmettymisestä. Parin päivän ikään sinnitelleitä heikkoja karitsoita niittävät vielä karitsoiden elimistöönsä saamien mikrobien aiheuttamat suolisto-, napa- ja niveltulehdukset.
Vaikka karitsointien valvonta ja hygieeniset olosuhteet auttavat ratkaisevalla tavalla kuolleisuuden hallinnassa, alkaa työ kuolleisuuden ehkäisemiseksi jo paljon ennen karitsointeja. Uuhen tuotantokierrossa toistuvat ympäri vuoden sellaiset vaiheet, joiden hyvällä toteutuksella voi varmistaa terveet ja hyvinvoivat uuhet ja karitsat:
- Valitsemalla vain terveitä, karitsansa hyvin hoitavia uuhia ja huolehtimalla näiden oikeasta kuntoluokasta, saadaan emoja, joilla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue.
- Kiimojen synkronoinnilla voi päästä neljän viikon karitsointijaksoon, joka on monessa suhteessa edullisempi karitsoiden terveydelle kuin pidemmät karitsointijaksot.
- Tiineysultraus ja sikiölaskenta helpottavat uuhien ryhmittelyä ruokintaryhmiin, tulevien karitsointien valvontaa ja varautumista adoptioihin.
- Oikealla tiineysajan ruokinnalla voi pyrkiä varmistamaan karitsoiden hyvät syntymäpainot ja uuhien riittävän maidontuotantokyvyn.