Arkisto kirjoittajalle
Uuhen utaretulehdus on olosuhdesairaus
Julkaistu maanantaina 28. lokakuuta 2019
Uuhia joudutaan teurastamaan ennenaikaisesti kroonisen utaretulehduksen vuoksi. Poistojen määrää ja syitä kannattaa seurata. Jokainen ennenaikainen poisto kroonisen utaretulehduksen vuoksi on kalliimpi ja tehottomampi ratkaisu kuin ennaltaehkäisy. Akuutin utaretulehduksen lisäksi myös vähäoireinen (subkliininen) utaretulehdus vähentää uuhen maidontuotantoa, heikentää maidon laatua ja hidastaa karitsoiden kasvua, ja voi muuttua krooniseksi. Vähäoireisen utaretulehduksen selvin oire saattaa olla juuri karitsoiden kasvun hidastuminen.
Utaretulehduksista eristetään monenlaisia bakteereita, jotka ovat peräisin eläimistä ja niiden ympäristöstä. Vaikka jo huono hygienia altistaa uuhia utaretulehduksille, tarvitaan yleensä myös eläimen vastustuskyvyn heikkeneminen, jotta mikrobit pääsevät vedinkanavasta tai muualta elimistöstä utarekudokseen ja aiheuttamaan tulehdusta. Utareen vastustuskyky koostuu elimistön immuunijärjestelmän lisäksi mekaanisista puolustusjärjestelmistä kuten terveestä ihosta, vedinten sulkijalihaksista ja vedinkanavaa suojaavasta terveestä limakalvosta.
Suomessa uuhen utaretulehdus on käytännössä aina yhden tai useamman altistavan tekijän aiheuttama olosuhdesairaus. Seuraavassa lyhyesti tärkeimpiä altistavia tekijöitä:
Ruokinta
Uuhen tuotantovaiheen mukainen ruokinta on A ja O myös utareterveyden vaalimisessa. Oikein ruokitulla uuhella utarekudos kehittyy kunnolla ja uuhi tuottaa karitsoille hyvälaatuista maitoa riittävästi. Uuhen kuntoluokka 3-3,5 astutus- ja tiineysajasta aina tunnutuksen loppuun on lahjomaton mittari energia- ja valkuaisruokinnan onnistumisesta. Tasapainoinen ruokinta varmistaa uuhen vastustuskykyä monin tavoin. Vastaavasti jos karitsat jäävät riittämättömän maidontuotannon vuoksi nälkäisiksi, ne alkavat puskea utaretta ja jopa purra vetimiä, mikä altistaa utarevaurioille ja tulehduksille.
Hygienia
Riittävä ja hyvälaatuinen päivittäin lisätty kuivitus on lampolassa paras tae kuiville ja hygieenisille ympäristöolosuhteille. Se helpottaa myös sisäilman kosteuden hallintaa.
Utarekovettumat
Utareet tulee tunnustella vieroituksen aikoihin ja uudelleen silloin, kun uuhia valitaan astutukseen. Utarekudoksen seassa voi silloin olla tunnettavissa eri kokoisia selvärajaisia kovettumia. Ne voivat ajan kuluessa hävitä tai niitä voi muodostua seuraavilla karitsointikerroilla lisää. Melko yhteneväisen käsityksen mukaan kyseessä ovat kroonistuneeseen utaretulehdukseen liittyvät paiseet. Paiseita muodostuu myös vähäoireisen utaretulehduksen seurauksena, jolloin ainoa havaittu oire on voinut olla karitsoiden hidastunut kasvu. Paisemuodostus vähentää toiminnallisen utarekudoksen määrää ja uuhen maidontuotantokykyä. Yksittäisen uuhen paiseet altistavat myös muuta katrasta akuuteille utaretulehduksille, kun karitsat alkavat nälissään vierailla toisten uuhien utareilla. Kovettumat ovat yksi kriteeri eläimen poistolle. Jos kovettumia todetaan usealla uuhella, on tarpeen käydä läpi lampolassa olevat utaretulehduksen riskitekijät ja pyrittävä vähentämään niitä heti seuraavan tuotantokierron yhteydessä.
Vedinvauriot
Terveet vetimet ovat utareen tärkein puolustusmekanismi. Niinpä imettävän uuhen vedinvaurioihin tulee aina suhtautua vakavasti. Vedinvaurioita voivat aiheuttaa myös karitsat itse yrittäessään nyhtää uuhelta enemmän maitoa. Kierre pahenee, kun uuhi rajoittaa kivun vuoksi karitsoiden pääsyä imemään. Maito, joka tämän seurauksena pakkautuu utareeseen, lisää entisestään utaretulehduksen riskiä. Karitsat alkavat nälissään myös vierailla toisten uuhien utareilla ja levittävät samalla taudinaiheuttajia uuhesta toiseen. Vedinvaurioille ovat altteimpia nuoret uuhet, joilla vetimen iho on herkempi kuin vanhemmilla eläimillä. Myös huonolla hetkellä saatu orf-tartunta voi aiheuttaa vetimissä ihovauriota, jotka pääsevät tulehtumaan, ovat kivuliaita ja levittävät tulehdusbakteereita. Myös haitallinen utarerakenne lisää vedinvaurioiden ja utaretulehduksen riskiä. Karitsoiden kannalta edullinen utarerakenne on sellainen, jossa vetimet suuntautuvat hieman eteenpäin ja noin 45 asteen kulmassa sivuille, eikä utare roiku liian matalalla.
Vuonuekoko
Jos uuhi imettää useampaa kuin kahta karitsaa, utaretulehduksen riski periaatteessa kasvaa. Tämän katsotaan johtuvan toisaalta riittämättömästä maidontuotannosta, toisaalta tiheiden imemisyritysten lisäämistä bakteeritartunnoista vedinkanavissa. Ongelmia voi ehkäistä huolellisella tunnutusruokinnalla, jossa on otettu huomioon uuhen kuntoluokka ja sikiömäärä sekä oikein suunnitelluilla karitsakammareilla, joihin karitsat pääsevät viikon iästä alkaen. Riittävä hyvälaatuinen kuivitus pitää karsinat kuivina ja hygieenisinä. Utaretulehduksen riskiä lisäävät myös maitovarkaat eli vieraat karitsat, jotka eivät saa riittävästi maitoa omalta emältään. Tällaisten havaitsemiseksi on uuhien ja karisoiden yhteispeliä seurattava huolella. Imettävien uuhien ryhmäkoon ei tulisi ylittää 25 uuhta ainakaan ensimmäisten 2 viikon aikana. Tilantarve on 2,2 m2/uuhi karitsoineen. Maidontuotannon varmistamiseksi on raikasta juomavettä oltava jatkuvasti tarjolla riittävästi ja helposti.
Uuhen ikä
Utaretulehduksen riski kasvaa uuhen vanhetessa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että vanhalle uuhelle saattaa alkaa kasautua erilaisia riskitekijöitä kuten vedinvaurioita, utarekovettumia tai huonojalkaisuutta. Tärkeä indikaattori alikuntoisuudelle on alhainen kuntoluokka. Kun uuhet valitaan huolella ennen astutuskauden alkua ja ruokitaan niin, etteivät ne pääse laihtumaan lopputiineydenkään aikana, on iän aiheuttamia riskejä pienennetty jo merkittävästi. Toinen riskiryhmä ovat ensikkouuhet, koska niillä vedinvaurioiden riski on suurimmillaan.
Lisää tietoa utaretulehdusten ehkäisemisestä asiantuntijawebinaaressamme.
Tackrådgivning
Julkaistu lauantaina 5. lokakuuta 2019
Då det gått 50-70 dagar sedan betäckningen är det dags för tackrådgivning. Under ett besök är det möjligt att få väldigt mycket information om hur man säkerställer att tackorna och lammen mår bra under slutet av dräktigheten och under lammens första levnadsveckor, samt att säkerställa en bra start för lammens tillväxt. Denna tid uv produktionscykeln kan kallas för ett avgörande effektivitetshopp då det gäller att förbättra tidsanvändningen och lönsamheten.
Du får den bästa nyttan av tackrådgivningen om du först har sett till att baggen inte fått betäcka mera än 4-4,5 veckor. Före rådgivningsbesöket skall tackorna fasta minst 12 timmar. Under besöket granskas om tackorna är dräktiga, räknas fostrens antal och uppskattas deras ålder. Dessutom konditionsklassificeras tackorna och juvren kontrolleras så att det inte finns kroniska juverförändringar. Med hjälp av den här informationen kan tackorna grupperas i sådana utfodringsgrupper att man kan förebygga hälsoproblem p.g.a. undernäring eller felaktig näring. Övervakningen av lamningen underlättas av att man på förhand vet i vilken ordning tackorna kommer att lamma och hur många foster de har och dessutom av att alla tackor lammar under en rätt kort tid. Adoptioner kan planeras på förhand och de med juverproblem kan hållas under uppsikt.
Läs mera om hur lätt det är att i det digitala redskapet anteckna och utnyttja uppgifter du behöver. Det påminner också om kritiska arbetsskeden. Bruksanvisning för TH-Digiassari_180625
Börja konditionsklassificeringen två månader före betäckningen
Julkaistu lauantaina 5. lokakuuta 2019
Fårhuset verkar i samma rytm som tackornas produktionsår. För de flesta tackorna börjar produktionsåret under sensommaren. Från det och framåt är tackornas hälsa och välmående samt lammproduktion beroende av beslut som fattas i rätt tid. Felaktiga beslut leder till dåliga resultat, först i delmålsättningarna, så som att uppnå rätt konditionsklass, därefter i huvudmålsättningen: Lammproduktionen blir svagare än man önskat p.g.a. lammens låga födelsevikt och tackornas dåliga digivningsförmåga – eller till sjukdomar som är en följd av detta, juverinflammation eller koccidios.
Det första viktiga skedet i produktionsåret är att välja de tackor som har förutsättningar att förda upp en jämn lammkull. Att konditionsklassificera tackorna är nyckeln i valet. Det lönar sig att ta konditionsklassificeringen till en vana och att börja med det genast när lammen är avvanda. Ifall man hittar flera magra tackor, bör man sätta dem i kondition i god tid. Målsättningen bör vara att alla tackor har konditionsklass 3-3,5, redan tre veckor före betäckningen. På detta sätt säkerställer man att tackorna blir dräktiga och att moderkakorna utvecklas väl. Arbetet är långsiktigt och kräver uppföljning (= konditionsklassificering): Att ändra klass med 0,5 kräver ca 4 veckor.
Läs mera om hur det kan vara både lätt och roligt att skriva upp konditionsklasserna med det digitala redskapet, som du alltid kan ha i fickan. För att göra det lättare att se vilka som är magra och allra bäst behöver komma i kondition, är dessa tackor märkta med röd färg.
Olipa kerran karitsa, joka ei koskaan kasvanut isoksi
Julkaistu keskiviikkona 3. heinäkuuta 2019
Onko kyseessä ainoastaan sukuvika, kun suksi ei luista tai karitsat kasva? Entäpä jos karitsoiden osalta onkin kyseessä, etteivät olosuhteet ja ravinnon määrä ja laatu mahdollista perinnöllisen potentiaalin hyödyntämistä täysimääräisesti. Ja onko ”jatkuvan kasvun ideologia” laidunruokinnassa edes mahdollinen? Karitsoiden kasvun pysähtyminen kuitenkin on poikkeama, johon ei pitäisi joutua koskaan. Peli saattaa olla siinä vaiheessa jo kokonaan menetetty.
Karitsoiden heikkoon kasvuun voi löytää monta syytä: liian kuiva ja kuuma kesä, liian märkä kesä, liian vähän puhtaita laitumia ja liikaa likaisia takapuolia, liian voimakas rehu, liian pitkäksi kasvanut rehu, liian vähän juomavettä ja suojaa, liian vähän välttämättömiä hivenaineita, liikaa sisaruksia, liikaa eri-ikäisiä karitsoita samalla laitumella, liian ahne emä, liian vähän aikuisia pässikaritsoiden joukossa, liian vähän aikaa ja käsipareja…
Asioita tuppaa siis olemaan joko liikaa tai liian vähän. Eli niin kuin sanotaan, onni on ohikiitävä hetki kahden onnettomuuden välissä (heh). Kirjoituksen pääviesti on kuitenkin, että karitsoiden hyvän kasvun turvaamiseksi on tehtävissä monia asioita etukäteen. Ongelmien syiden selvittely on toki välttämätöntä ja siinä kannattaa hyödyntää asiantuntija-apua. Aika ja vaiva kannattaa kuitenkin keskittää ongelmien ehkäisemiseen. Ja työkaluja on. Toinen pääviesti on, että karitsoiden säännöllinen punnitseminen on paras tapa havaita piilevät ongelmat ajoissa.
Työkaluja karitsoiden kasvun turvaamiseen laitumella ovat terveydenhuolto ja laidunnussuunnitelma. Terveydenhuolto-ohjelman tavoitteena on tarjota karitsoille parhaat mahdolliset lähtötelineet laitumelle. Ohjelmassa paneudutaan uuhen tuotantovuoden kriittisiin vaiheisiin, joita hallitaan hyvillä käytännöillä. Tavoitteissa pysymistä ja tuotantotuloksia mitataan käytännöllisillä, päätöksentekoa tukevilla mittareilla. Kun halutaan varmistaa karitsoiden hyvää kasvua laitumella, ei oikeastaan ole mielekästä korostaa mitään yksittäistä tuotantovaihetta muiden kustannuksella, sillä ”kokonaisuus ratkaisee”. Missään keskeisessä vaiheessa ei kannata olla alisuoriutuja.
Pitkäjänteinen sisäloistorjunta täydentää sitä työtä, jolla karitsoille luodaan mahdollisimman hyvät kasvun edellytykset. Loisten ei kannata antaa syödä katteita. Laidunhygienian turvaaminen edellyttää monilla tiloilla yksityiskohtaista ”lukujärjestystä”, laidunnussuunnitelmaa. Sellaisessa otetaan huomioon oikeat ajankohdat laidunten vaihdolle ja puhtaiden laidunten oikea käyttöjärjestys. Suunnitelmalla tavoitellaan myös sitä, että syötävää on koko ajan riittävästi, vaikka säiden vaihtelut aiheuttaisivat häiriöitä laidunten kasvulle.
Lue lisää terveydenhuolto-ohjelmasta.
Lue lisää laidunnussuunnitelmasta.